Venäjällä 24.5 - 1.6.2016

Minä lähdin jo 16.5 suuntana Kuhmo ja Talvisota jutaus IV jonne myös Vette tuli. Siellä meni viikon loppu. Sieltä jatkoimme HessuL tykö yöksi ja sieltä sitten Lemille. Kiitokset HessuL ja Jorkille majapaikoista :)

Täältä löydät mitä tarvitset ennen rajan ylitystä. Paperit yms.

Yritin etukäteen moottoripyörä org sivustolla kysellä Mitä nähtävää löytyisi ja missä kannattaisi poiketa? Tulihan sinne joitain kohteita. Aljosha- patsas, Unescon maailmanperintökohde Kizhi, Solovetskin saarilla, Ydinsukellusvene Kurskin muistomerkki. Mitä täällä nyt on katsottavaa. Ainakin noita toisen mailansodan taistelu paikkoja on reitillä vaikka kuinka paljon. Ja onhan osa entistä Suomea.  Reittipisteitä oli 280 esiladattuna navigaattorissa, joista käytiin osassa. Tästä voit esimerkiksi ladata 340 Venäjän sotahistoriallista kohdetta Garminille tai TomTomille.  Lisäksi garminiin oli ladattu etukäteen OSM generic routable (new style) netistä.

1 päivä 24.5.2016 ajoimme Lemiltä Viipuriin vain 110 km. Päätimme pysähtyä ja majoittautua kaupunkiin koska on niin monta kohdetta missä pitää käydä ettemme ehtisi ennen yötä Sortavalaan. Suomen tullissa ei mennyt 10 minuuttia pitempään. Eikä Venäjän tullissa kuin 40 minuuttia. Olimme Venäjän tullissa 11.00 aikoihin jolloin Nuijamaan tulli oli aika hiljainen. Tästä saamme täysin kiittää edellisen illan isäntää. Kiitos vielä Jorkki :)

Ensimmäisessä kopissa näytimme passin ja maahantulo kortin. Maahantulo kortin saa myös sieltä. Täytetään kahtena kappaleena. Toinen näistä jää jo tässä vaiheessa tulliin ja toiseen tuli leima. Seuraavaksi mentiin toiseen koppiin jossa Tulliselvityskaavake annettiin täytettynä ja kahtena kappaleena tulosteltu kaksi puoleisena. Siihen virkailija löi leimoja, lisäksi toiseen joka jäi sinulle tuli tarranauha jossa oli ainakin pyörän valmistenumerot ja malli. Tämän jälkeen pyörille, tulli virkailija katsoi pyörien laukkuja hieman. Tästä noin 100 metriä jossa puomilla rajavartija katsoi passin ja maahantulo kortin ja aukaisi portin ja päästi eteen päin.

Tästä jatkoimme noin 19 km entinen Juustila kylälle. 1944 lähistöllä oli Kenraali majuri Laaguksen komentopaikka.  Huoltoaseman pihalla oli rahanvaihto koppi. 120 eurolla sai 8850 ruplaa, välitys palkkio oli 30 ruplaa, eli n. 0,4 euroa.

Tästä matka jatkui Viipurin Nesteelle jossa tankkasimme tankit täyteen. Täällä oli kalleinta bensiiniä. Litra hinta 65 c/litra. Heti meinasi tulla kalliiksi. Tankkasin tankista neljä ja menin sisälle maksamaan. Näytin sormilla neljää ja sanoin "Topliva" (топлива). Käsittivät väärin ja jos olisin maksanut olisin maksanut mittarin takana olevan auton bensiinit. Otin onneksi kuvan. Hieman aikaa sinä meni mutta ei ollut kiirettä mihinkään. 32,88 litraa teki 21,3 euroa. Maksoin käteisellä korttikin olisi kelvannut. Tämä oli ainut paikka missä oli sekaannusta. Pienemmissä kylissä pitää käydä sisällä maksamassa ja sitten mittariin tulee virta ja voi tankata. Tankkauksen jälkeen menet sisälle saat loppu rahat takaisin mikäli ei mennyt 1000 ruplan edestä. Tässäpä Suojärveltä videona miten homma tapahtuu.

Seuraavaksi etsimään majapaikkaa. Tästä ei ollut kuin 500 metriä Victoria hotellille. Hotelli maksoi 6690 ruplaa (91 euroa) kolmelta ja sisäpihalla oli pyörille vartioitu parkki paikka. Sinne pääsi vain portin kautta ja sai lapun jolla aamulla sai porttimiehen avaamaan portin. Veimme pyörästä kamat huoneeseen ja lähdimme kaupungille katsomaan paikkoja ja syömään. Itse Viipurissa oli niin paljon katsottavaa ettemme olisi millään ehtinyt rajalta Viipuri-Sortavala ajaa. Viipurin linna, 20. Prikaatin komentopaikka, Karjalan Kannaksen Sotamuseo (oli kylläkin kiinni koska oltiin niin myöhään illalla liikkeellä) , Mikael Agricolan patsas yms..

Ensimmäinen päivä videona. Russia_2016 day 1

2 päivä 25.5.2016  Viipuri - Portinhoikka -Ihantala - Antrea - Sairala - Räisälä - Käkisalmi - Kurkijoki - Lumivaara - Lahdenpohja - Sortavala 260 km

Lähdimme liikkeelle hieman jälkeen yhdeksän. Ensimmäinen kohde oli Mannerheimin ristin ritari NO 144,  Lauri Allan Törni  synnyin koti. Kolmen päivän päästä olisi Törni 97 -vuotias mikäli eläisi. Matka jatkui seuraavaksi 4 tien risteys Portinhoikka. Tässä on Venäläisten muistomerkki josta löytyy 6591 nimeä. Tästä jatkoimme matkaa Pekarinpuron sillalle. Tässä on vanha Ihantala kylä. Ihantalasta jatkoimme Vuoksen yli ja Antrean sivuten kohti Sairala. Antrean jälkeen tie muuttuu kurviseksi soratieksi, vaikka Autoilijan tiekartta Karjala olisi ollut saman laista kuin Ihantala - Antrea. Eipä se meitä haitannut vaikka muuttuikin soraksi, päinvastoin tätä täältä oli myös lähdetty etsimään. Tällä tiellä tuli puutavara autoja tuli vastaan puolisen kymmentä. Autojen jälkeen näkyväisyys oli aika olematon pölyävän tien takia.

Seuraava pysähdys oli Räisälän kirkon pihalla. Tämä olikin niitä ainoita edelleen kunnossa olevia entisiä suomalaisten tekemiä kirkkoja. Matka jatkui Käkisalmeen josta yritimme löytää ruokapaikkaa. Löysimme muutaman mutta ei menty koska sisältä ei olisi pyörille näkynyt ja emme halunneet jättää pyöriä kadun varteen oman onnen nojaan. Löysimme kuitenkin paloaseman, Neitsyt Marian syntymän kirkko ja siinä vierellä hotellin. Tänne emme kuitenkaan jääneet koska kello oli vasta yksi. Tästä jatkoimme noin 10 km Sortavalan suuntaan tien vasemalla puolen oli kahvio jossa söimme keittoruokaa maan tapaan. Tässä myös olisi ollut mökkiä tarjolla ja järvellä näytti olevan myös saunalautta.

Leningrad Oblast/Republic of Karelia hieman ennen rajaa oli tietyötä taasen tarjolla. Eräs Nissanilla oli kiire, miten sattuikin että taltioitui kameraan. Ylensä ottaen isompien kaupunkien lähellä ajotapa sen mukainen. Maa seudulla rauhallista ja sujuvaa. Rajan jälkeen alkoi hyvää tietä, olisiko Lemminkäisen tekemää. Tätä tietä emme kuitenkaan tulleet ajamaan vaan käännyimme pienelle soratielle kohti Kurkijokea. Kurkijoella emme nähneet tien vireellä vanhaa apteekkia joten jatkoimme matkaa. Kurkijoen vanhan hautumaan luona oli suomalainen linja-auto joten pysähdyimme siihen.  Linja- auto matkalaiset olivat Kurkijoki säätiön ja Kurkijoki lehden järjestämälle matka. Matkan tarkoitus on vanhojen hautausmaiden kunnostus. Olimme läsnä Elisenvaaran uhrien joukko haudan muistomerkin juhlallisessa tilaisuudessa joka on Kurkijoen uudella hautausmaalla.

Tästä matka jatkui Lumivaaran kirkolle. Hieman ennen kirkkoa oli lehmiä tien vierellä ja pihalta eräs koira melkein iski hampaat viimeisenä tuleen motoristin jalkaan. Kirkon vieressä on Lumivaaralaisten kunnostama sankarihautausmaa. Osa kirkon lattiasta oli ties missä?  Seuraavana kohteena oli Jaakkiman kirkko joka on palanut 1970 luvulla. Kirkko on suoranyhteyden kirkko kuten Golanin kukkuloilla Camp Ziouvanissa, toisin sanoen katto puuttuu.

Lahdenpohjan jälkeen tie oli kurvista ja asvaltoitua, eipä ollut yksitosikoista ajaa. Ajoimme erään ladan perässä samaa vauhtia. Ohi meni ties kuinka moni auto. Hieman ennen Haapalampea josta kääntyy tie Lavijärvi ja Kuokkaniemi veti paikallinen motoristi aika vauhdilla ohi ja kurvissa. Vastaan tullut autokaan ei paljon väistellyt, lähellä oli että kolahti.

Sortavalassa ajoimme suoraan Piipun pihan hotellille. Paikka oli täynnä ja paikalla näytti olevan suomalaisia. Ajoimme Hotelli Sortavalaan jossa majoitus 2 hengen huoneessa maksoi aamiaisella 3200 ruplaa eli 43 euroa. Parkkipaikalla oli vartiointi ja yksi pyörä maksoi 150 ruplaa eli kaksi euroa. Illan päätteeksi piti pyöriä huoltaa hieman. 1150 GSA oli ankan nokasta pultteja tippunut ja viimeisenä ajaneen ilmanpuhdistin oli aika pölyinen.

3 päivä  26.5. 2016 Sortavala - Läskelä - Nietjärvi - Pitkäranta - Loimola - Kollaa - Suojärvi - Petroskoi 326 km

Aamulla hotellin alakerrassa söimme aamupalan. Liikkeelle lähdimme 9.30 jälkeen ajoimme lähimmälle huoltamolle ja molemmat 1150 näköjään syö yhtä paljon. Illalla alkoi sataa vettä ja sitä sateli myös pitkin päivää. Ensimmäinen pysähdys oli apteekkari Jääskeläisen huvilan kohdalla Kirjavanlahdella. Tästä matka jatkui Piktärantaan Rykmentin motin venäläinen muistomerkki ja Lemetin motti Pitkäranta ja näitten välillä myös oli hautoja siellä täällä. Näitten välinen matka on 2,5 km. Rykmentin motin muistomerkki on ensimmäisiä Venäläisiä talvisodan muistomerkkejä.

Seuraava kohde oli U linjat Nietjärvi. Lemetin motista matkaa tänne 7,0 km. Tästä vajaa kilometri on Maksinofin talon paikka. Josta tosin nähtävissä osa kivijalkaa. Lisäksi maastossa näytti että irtokipinä olisi joltain nuotiosta karannut. Oli sammunut todennäköisesti itsekseen. Talon liepeillä käytiin kovia taisteluja 15–17.7.1944. Suomalaiset joutuivat lopulta perääntymään vajaan kilometrin päässä olevalle harjulle, eli U linjalle. U linjalla on asemien takana kaivanto jossa tuhottiin vihollisen panssarivaunut.

Tästäpä ajettiin Pitkärantaan jossa syötiin. Syötiin oikein alkuruuaksi keittoa (Seljanka) pääruaksi Makkaraa ja muusia jälkiruuaksi kahvit. Ja hinta kolmelta hengeltä n.13 euroa.

Pitkärannasta lähdettiin 86k-8 tietä pohjoista kohti ja siinä tein laidoilla oli muistomerkkejä. Tosin venäjäksi.

Tästä käännyimme 86k-13 teitä kohti Loimola ja tiehän oli soratietä. Seuraava kohde oli Saksalainen kenttähautausmaa. Sitä emme kuitenkaan löytäneet. Olisiko yksityisellä maalla ja jonne tehty kesämökkejä. Täällä näytti että mökeille meneviä teitä kunnostettiin. Ja Kamaz ssa oli kippikin. Tänne tuli pitkärannasta matkaa noin 59 kilometriä.

13 km päässä tästä oli Suomalaisten kenttähautausmaa Kollaa. Täällä korvessa yksinäisyydessä on Isänmaan pystyttämä muistopaasi sankareilleen. Kollaan muistomerkin suunnittelivat ja valmistivat Heikki Häiväoja­ ja Ari Laitila. Pylväsmäinen muoto muistuttaa tien varressa olleesta mustasta "Kollaan rististä". Muistomerkki paljastettiin kesällä 1996 tekstillä "Kollaan kenttähautausmaa; Sodassa 1939–1940 kaatuneen tässä lepäävän 104 tuntemattoman suomalaisen sotilaan muistoksi; Suomen valtio." Siinä oli seppele jossa luki. Kollaan taistelijoiden muistolle. Sissi Kallen popoo. Täynnä kuin lapsen kehtoon, kauas jäit lempeä lehtoon, lauluna soi sulle tuntematon, olet muistoissa muuttumaton. Tässä vierellä oli myös Venäläisten muistomerkkejä ja hautoja. Kollaan taistelujen muistomerkki olisi ollut tien toisella puolen mutta se nyt jäi käymättä. Tämä johtui että reittipisteet eivät oleet ihan oikeilla paikoin.

Tästä lähdettyä ei mennyt niin kuin Stömsössä. Pohjapanssari hieman nappasi ojanpenkkaan ja hetkessä kuskista tuli matkustaja. Vähällä selvittiin kuitenkin. Kävin ajamassa Kolaajoen itäpuolen metsäauto tietä mutta ei siellä mitään näkynyt. Kolaajoen itäpuolella näytti vielä vanhoja asemanpohjia ja Venäläisiä muistomerkkejä.

Kello näytti jo puoli kuusi joten kohti Suojärveä ja tankille. Vähän ennen Suojärveä tie muuttui päällystetyksi, vaan siinä oli aika monttuja joten tarkasti piti ajaa. Suojärven kylälle saavuttua tasoristeyksessä oli kaksi Disel vetureita odottamassa radalla että saavat ajoluvan. Hieman piti etsiä huolto asemaa. Oli hieman kylältä Petroskoita kohti. Siinä tankattiin ja tankkaus onnistu luottokortillakin. Tästä hieman Petroskoita kohti ohitimme paikallisen sivuvaunu pyörän. Pysähdyimme laittamaan sade asut päälle joen ylitettyä, aika lähellä entistä rajaa. Tässä oli vanha ränsistynyt rakennus joka on voinut olla rajalla ollut rakennus. Raja ei ainakaan maastosta erottanut enää. Tästä oli 117 km Petroskoihin ja aikaa meni 2 tuntia 25 minuuttia. Tien kunto paikoin monttuinen ja sateen liukastama.

Ensinnä käytiin Severnaya joka oli täynnä ja suomalainen linja auto oli juuri tullut enne meitä. Tästä jatkoimme Park Inn Radison. Ajoimme väärälle ovelle emmekä lähteneet ajamaan yksisuuntaista vastakarvaan päätimme että ajamme jalkakäytävää tämän 100 metrin matkan hotellin parkkipaikalle. Parkkipaikka kuului hotellihuoneen hintaan 450 ruplaa eli 61 euroa kahden hengen huone. Hotelli yhteydessä oli ruokapaikka jossa kävimme syömässä pihvit ja muutama olut ruokajuomaksi kustansi 5750 ruplaa eli 77 euroa kolmelta hengeltä.

4 päivä 27.5.2016  Petroskoi - Hirvas - Karhumäki - Poventsa 232 km

Lähdettiin hieman ennen kymmentä liikkeelle ja päivä näytti sateisen tuhruiselta. Ensimmäisenä ajettiin huoltoasemalle jossa pienempi tankkiset (1150 GSA) täytti menovesi kanisterin. Tästä suunnaksi Hirvas ja pienempää tietä (86k-18). Tämä lentokenttä vielä 1980 luvulla armeijan käytössä jääden sitten hylätyksi käyttämättömänä. Olihan tämä ollut Suomalaisten käytössä jatkosodan aikana. Pienempi tankkisen 1150 GSA kaasu kahvaa jouduimme täällä hieman säätämään kun ei liikkunut herkästi. M8 prikalla siitä selvittiin. Kädensuojus oli liian tiukasti sovitettu kaasukahvaan ja siksi ei oikein herkästi kääntynyt. Saatatettiin siinä syöttöjäkin suurentaa koska seuraavaksi kokeiltiin venttiilin nousua kentällä.

Tästä jatkoimme M 18 tien lähistölle ja pysähdyimme siinä syömään. Olisiko kentältä jotain 3 km luokaa tähän huoltoasemalle. Ja tuttuun tapaan syötiin Seljanka keittoa tietenkin smetanalla ja leipää. Päälle joimme kahvit. Kolme annosta teki 522 ruplaa eli 7 euroa. Kävimme myös kahvion vieressä olevassa pikku kaupassa hieman tuliasia ostelemassa. Itse ostin PMR puhelimeen AAA paristoja. Kello jo näytti puolta kahta joten matkaa oli lähdettävä koska viel muutama paikka piti käydä.

Tästä sitten päätielle ja tällä välin tuli ainut pyörällä vastaan tullut motoristi. Emme tiedä oliko ulkomainen vain paikallisen maan motoristeja. Vaikka ajoimme sallittua nopeutta ei tarvinnut kuin muutama rekka ohittaa. Tosin meidät ohitti ties moniko maasturi ja henkilö auto. Kiittivät hätävilkkuja käyttämällä päällä jos näytti merkin kädellä tai vilkku oikealle ja ajoi oikeassa reunassa. 

Seuraavaksi oli suunta Karhumäki ja siellä Vistajärvi. Hieman ennen määränpäätä tie olikin aika rapainen. Johtui kun oli juuri lanattu ja päälle oli sitten vettä tullut ja reilun puoleisesti. Nähtiinpä toiminnassa myös vaijeri kaivinkone lastaamassa junan vaunuja. Se jäi hieman eräselväksi mitä lastasi. Lähistöllä iso soramonttu ja petoni teollisuus rakennus.  Yhden vaijerikaivurin olen Suomessa nähnyt ja siinäkin vaijerit ruosteiset. Seisonut puolenkymmentä vuotta samassa paikkaa. Erään maatilan lietekaivon vierellä.

Hieman ennen kuin saavuimme Vistajärven kallio bunkkerille, tien laidalla oli asukkaiden tuomia tavaroita. Toisin sanoen kaatopaikka.  Bunkkeria ei löydetty ihan heti, piti yksi tiedustelija pistää asialle että löytyi. Hieman oli vieressä noin 150 metriä reittipiste navigaattoriin merkittynä. Itse olin reittipisteen syöttänyt hieman väärin. Tämä onkin Suomalaisten Karhumäkeen tekemistä kallio bunkkereista pohjoisin. Täällä on kolme bunkkeria joista kävimme kahdessa.

Sitten ajoimme jo ohi ajetun kun on saman tien varrella Möttölän mäen kalliobunkkerille. Tämä on Vistäjärvestä noin 1,2 km etelään päin. Myös on kooltaan suurin. ja olipa siellä yritetty polttoleikata palasta tähystäjän kupolista. Olisiko kaasu päässyt loppumaan kun palanen oli edelleen paikoillaan. Kun oltiin Tommin kanssa tukimassa bunkkeria, vartiossa oli Veli - Matti jolle tuotiin sohva.

Karkumäen keskustan läpi ajettiin ja vasemmalla puolen näkyi Karhumäen vanha hotelli jossa ratkottiin Stalinin kanavan rakennusvaiheen aikaan työvoima ongelmia. Tässä Google maps otetussa kuvassa myös. Emme käyneet tässä vaan jatkoimme suoraan huoltamolle ja kohti Poventsan majapaikkaa. Majapaikka maksoi 6200 ruplaa eli 84 neljä euroa. Kaksi kahden hengen huonetta, saunan Äänisen rannalla ja aamupalan.

Kun olimme saaneet majoituksen päätimme käydä lähistöllä olevilla taistelupaikoilla. Ensimmäisenä ajoimme Hussinsaarelle eli Pirunsaarena tunnettuna paikkana. Tässä on Stalinin kanavan aivan vieressä, tätä paikkaa pidettiin maaselän kannaksen paikoista vaikeampana. Kenties johtui kun vankeja otettiin puolin ja toisin. Kuten II/JR12 sotapäiväkirjaan kirjattiin 24.7.1943 klo 24.00. "Aallon eteläpäästä sai 2 vankia. (5617:n stm.t X ja Y) mitkä kuitenkin vih:n vangin kert. mukaan kaatuneet,...." Mikäli haluat tietää lisää asiasta tietoa löytyy Arkistolaitos ja Eino Pohjamon Kirjasta RAUTA PALAA

Hussinsaaresta ajoimme IV sululle ja siitä vielä V sulun kautta Punaupseeri koululle jonka läheisyydessä näimme ankkoja. Tämän jälkeen ajoimme Stalinin kanavalle emme päässeet yli koska sulkua oli juuri avaamassa. Näytin sululla olevalle miehelle kameraa, puisti päätä ja sanoi "Niet" eli se siitä kuvaamisesta. onneksi tullessa kanavalle kypärän videokamera taltio tänne tulon. Käännyimme takaisin ja ajoimme JR 35 muistokivelle. Sitäkin oli yritetty vahingoittaa ja kaataa.

Lopuksi ajoimme kylässä olevalle kaupalle. Sieltä ostimme kaksi per mies sauna virvokkeita. Kaappi ei oikein meinannut heti aueta kun en huomannut että kassa neiti painoi nappia sitten lukitus kaapista aukesi. 72 ruplaa maksoi Amstel  eli euron kappale. Kaupassa oli koko lattia maton paikkaus meneillään. Kuluneen tilalle laitettiin noin 0,5 neliön paikka vain. Mitä sitä turhaan koko lattiaa uusimaan.

Tästä kohti majapaikkaa jossa oli ruokala auki. Jossa söimme ja hinnalta 2200 ruplaa = noin 30 euroa. Hinta oli kolmelta mieheltä ruokajuomineen.

Ruuan hieman laskettua menimme saunaan. Sitä ei heti löytynyt, mutta törmäsimme lämpölaitoksella alueella olevaan maastopukuiseen vartijaan hän opasti meidät saunalle. Tai paremminkin BANJA, Kolmesti olen käynyt Venäjällä ja kaksi ensimmäistä oli niin peevelin kuumia ettei löylyä oikein pystynyt heittämään. Tämä oli toinen kerta ja eihän siinä auttanut kuin pistää ovet auki ja heittää kunnon "Häkälöylyt". Tämän jälkeen voi heitellä hieman löylyä, tosin lauteet piti ennen istumista kastella kylmällä vedellä. Ostimme respasta myös kolme vihtaa, kaksi koivusta tehtyä ja yhden tammesta. Hyviä vihtoja oli ja saatiinpa saunaan niin hyvät hajut. Ensimmäisten löylyjen jälkeen Äänisen aalloille, kylmää oli Äänisen vesi vielä. Tästä olikin hyvä jatkaa saunaan ja heitellä ja vihtoa päälle. Huomasimme saunan eteisessä huopalakkia ja pitihän niitäkin kokeilla. Huomattavasti oli miedomman tuntuiset löylyt kun ei korvia enää polttanutkaan. Tosin itse pidin kelkkamessuilta saamaa Sledstore pipoa.

Tämän jälkeen kutsu tuli höyhensaarille.

5 päivä 28.5.2016  Poventsa - Sekehe - Vojatsu - Rukajärvi - Kostamus - Vuokkiniemi 466 km

Lähdimme liikkeelle hieman jälkeen yhdeksän. Kävimme ensinnä Stalinin kanavan itäpuolella. Eilen ei päästy yli kun juuri olivat aukaisemassa että alus pääsee kulkemaan kanavaa myöden. Kävimme risteyksestä mistä olisi päässyt sulkujen itäpuolelle. Sieltä olisi kenties löytynyt Venäläisiä asemia jatkosodan ajalta. Tästä matka jatkui Karhumäen räjäytetylle sillalle.

Karhumäen ja Malun asemien välillä oleva rautatiesilta Karhumäessä lentämässä ilmaan. Saman aikaisesti räjäytettiin vieressä oleva maantiesilta joka yhdisti Karhumäen eteläpuolen ja pohjoispuolen toisiinsa. Siltojen yhteinen panosmäärä oli noin tuhatviisisataa kiloa. Pindusin ja Karhumäen viivytystaistelut 1944.06.20 SA KUVA

Matka jatkui kohti Kola 21 ja hieman ennen Sekehe kääntymistä oli tien varrella huoltamo. Siinä tankattiin pyöriä ja syötiin hieman. Tästä jatkettiin kohti Sekehe. Siellä paikallinen motoristi ajoi ohi, pyörän merkki jäi epäselväksi. Käytiin keskustassa kääntymässä ja jatkettiin pienempää tietä Vojatsun. Tämä tie meni järvien kannaksilla. Tie olisi hieno mutta täällä tuota puustoa on enemmän kuin kotimaassa. Tällä tiellä ohitimme mopoilijan joka oli ilmeisesti menossa kalaan. Repusta näkyi virveli tai onki. Olisiko ollut menossa lahnaa onkimaan Uikujärvestä. (ven. Озеро Выгозеро, Ozero Vygozero)

Vojatsusta löydettiin Lenin patsas, vierellä oli Sever Nadvoitsy Gostinitsa hotelli. Tästä hieman samaa katua jatkettua näkyi hienoja vanhoja kivirakennuksia ja tien toisella puolen taas puisia. Sitten alkoikin kerrostalo alue.

Kola 21 hieman ennen Kostamukseen käännyttyä oli sillan levennys meneillään. Tässä oli liikenne valot, vuoroin perään pääsi liikenne kulkemaan. Ja maalattiin siinä kahdella laudalla ja käsin keltaista viivaakin. Ajoimme vielä sillan alta kun lähdimme tielle  86k-6  (Kochkoma - Kostamus - Vartius) hieman rakennustyöläisiä pyörät kiinnosti kun ajoimme ohi. Tästä tien kunto huononikin, välillä oli tien kunnostutakin. Vetivät uutta asvalttia pintaan tosin 300 metrin matkalle. Noin 25 km oli huonoa venäläiselle muistomerkille asti ja sitten alkoi 40 km hyvää tietä aina Rukajärven tien haaraan. Tiessä oli asvaltissa halkeamia ja monttuja. Hyvillä pyörän jousituksella voi ajaa 80 km/h.

Ajoimme ensinnä Rukajärven kylälle, siellä ei muistomerkkejä näkynyt. Tosin kyläläisiä oli liikkeellä jonkin verran. Ja jollekin oli rekka tuomassa talveksi polttopuita. Palasimme takaisin risteykseen missä oli tykki. Olisiko ollut Venäläinen 57 mm panssari tykki M1943 (ZiS-2)

Lietmajärveltä, Ledmozero hieman juuri Kostamukseen päin juna seisoi paikoillaan radalla. Töräytti torvea, kenties takana tulevat pyörämiehet nostivat sille kättä.  Tästä hieman jatkettua oli kohdannut toisen junan joka painoi täydellä kaasulla kohti länttä. Tuli diselveturista aika paksua savua. Hieman ennen Kostamusta alkoi näkyä tein varsilla autoja. Kenties olivat kalalla tai sitten siellä oli mökkejä. Jäi arvoitukseksi.

Kostamuksessa kierreltiin hieman keskustaa että löydettiin huoltoasema. Tankattiin tankit täyteen ja litrahinta oli 55 senttiä. Siinä samalla syötiin hampurilaisia maukkaita ne oli, ja ne loppui kesken. Syötiin kaikki mitä heillä oli. Olihan kello jo lähellä viittä.  Pienempi tankkinen 1150 GSA lähti kohti Suomea. Rajalle matkaa noin 35 kilometriä. Hänellä alkoi loma loppua. Lähdimme sitten viesti saatua, että raja ylitetty kohti pohjoista. Ajatuksena ajetaan niin pitkälle kuin jaksetaan tai tekisi mieli. Yövyttäisi joko matkan varrelta löytyvään majoituksessa tai teltassa. Kaivosten jälkeen alkoi soratietä.  Siitä hieman eteenpäin oli tien laidassa kyltti, vaikutti venäläiseltä sotamuisto merkiltä. Soratietä ajettiin noin 3 km eikä sitä löytynyt joten tulimme takaisin. Tie olisi kiertänyt Kostamusjärven ympäri. Google maps ei näytä tietä kuin ilmakuvana. Olisiko välttämättä päässyt läpikään koska näyttää menevän tehtaan alueella. Seuraavaksi pysähdyttiin Tollojoen kylän kohdalla. Siinä tehtiin uutta siltaa ja olisipa siinä ollut hyvä leiripaikkakin teltalle. Se tosin oli varattu. Olihan Elias Lönnrot kerännyt Kalevala eeposta varten täältäkin materiaalia vuosina 1833-37.

Matka jatkui Vuokkiniemeen. Pysähdyimme kapassa että ostetaan illaksi nuotiolle makkaraa. Ennen kuin ehdin kauppaan, kaveri kysyi minulta. Löytyykö tästä kylästä majoitusta? Kauppias vastasi että LÖYTYY ja selvällä suomen kielellä. Eipä olisi tullut heti mieleenkään että suomea osataan täällä. Kävin ostamassa makkaraa ja juustoa ja paikallista leipää. Samalla kauppias soitti Olgalle joka tuli sitten kaupalle meitä vastaan. Olga majoitti meidän omaan taloon, saimme yhden huoneen jossa sängyt ja lakanat. Lisäksi saimme päivällisen hetimiten tultuamme. Pöydän antimet oli runsaat. Borssikeitto oli maukasta ja tietenkin smetanan kanssa, siinä kieli suli.  Mikä oli silmään pistävää lähes kaikki oli itse tehtyä tai pyydettyä. Kurkut, tomaatit, mehut, kalat jne. Illan päätteeksi hän lämmitti Banjan ja sanoin ettei tarvitse olla niin kuuma että lauteilla takapuoli palaa. Lisäksi hän pesi meille pyykkiäkin. Alusvaatteita ja t paitoja. Illan päätteeksi vielä iltateet ja hieman paikallista leipää.

Olgan kanssa keskusteltua sain vasta käsitystä että karjalais kyliä Vuokkiniemi on. Jossa vanhemmat ihmiset osaavat suomea. Suosittelen paikkaa lämpimästi, ja kyläkaupalta löytyy tiedot majoituksesta, sekä pohjolan kurapyöräilijät sivustolta. (viestiketjusta Karjalan Kannaksen kurvailut)

6 päivä 29.5.2016  Vuokkiniemi - Vuonninen - Uhtua - Röhö - Kannainen - Pääjärvi 193 km

Vähän jälkeen yhdeksän lähdettiin liikkeelle. Tosi hyvin nukutun yön jälkeen. Ilmakin oli lämmin joten ajotakkia ei laitettu päälle vaan Moottorimiehen Mekka Mikkelissä ostetut krossi paidat.  Tämä päivä ajettiinkin lähes kokonaan soratietä. Tien kunto vaihteli joten se sopi vallan mainiosti kun eipä meillä ollutkaan kiire minnekään. Ajoimme ja katselimme maisemia. Karjalan metsää, tien kuntoa, tien varteen hylättyjä autoja jotka oli purettu varaosiksi. Hieman ennen Vuonnista, Vojnica oli tien laidalla tiekarhu, siltä tie näyttikin että ei ollut kauan kun oltiin lanattu. Siinä oli muistomerkki jossa kävimme mutta se jäi hieman eräselväksi mikä. Toiseen maailman sotaan se kuitenkin viittasi. Siinä oli kaksi Venäjän lippuakin salossa. Vuokkiniemen kaupalla pysähdyimme ja ostimme mehua päivän juomaksi. Samalla joimme kahvit ja suoritimme vahvuus laskennan koska se eilen jäi suorittamatta. Huomasimme että yksi pyörä ja kuski puuttuu. Sitten muistimme että sehän meni Vartiuksesta yli rajan.

Tästä jatkoimme matkaa ja jonkin matkan päässä oli tein varrella kivi ja siinä kyltti. Jäi epäselväksi mikä oli. Lisäksi siinä vierellä oli kyltti Merikotkasta. Tuota tietä myöten varmaan olisi päässyt Hämekosken silta Uhtualla josta matkaa olisi ollut 30 kilometriä.

Seuraava kohde olikin Suomussalmelaisten muistomerkki Uhtualla. Siinä näyttikin olleen aikoinaan juoksuhautaa, poteroita, korsuja yms. Tie linjaus oli mennyt hieman eri paikasta. Sinne oli ilmeisesti sähkölinjojen tai puhelin linjojen johdotkin jäänyt. Pylväitä ei näkynyt. Tästä olikin alta kilometri Kis Kis kukkuloille. Tässä onkin sen kokoinen kyltti ettei aja ohi huomaamatta. Kyltissä luki Venäjäksi ja Suomeksi.  Historiallinen muistomerkki Kis Kis kukkulat. Näille puolustuslinjoille pysähtyi Saksalaisten fasistijoukkojen hyökkäys 1941-1944. Tykin putki oli suunnattu minnepä muualle kuin länteen. Tykin lukot oli hitsattu kiinni, ensinnä luulin että huollon puutetta. Tästä lähettyä kello oli jo puolta päivää. Hieman nälkä jo näköä haittasi. Perä laukkukin jäi auki. Onneksi huomasin heti lähdettyäni. Kaverilta tippui ST motekin kupla muovi suoja jonka noukin talteen. Sitten huomasin huomasin että silmälasit puuttuu. Ei kun takaisin ja siellä ne oli melkein ylimmällä rapulla. Lasit löydettyäni kaverin perään, hän tulikin jo vastaan missä minä kuppaan.

Kalevan kylästä etsittiin hieman ruokapaikkaa olihan sunnuntai. Kaupat näytti olevan auki täälläkin. Kaksi kahviota oli kiinni joten suunnaksi Hotelli Welt. Täällä olikin ruokapaikka auki. Hieman jouduttiin etsimään paikka. Oli kerrostalojen takana eikä sinne suoraa tietä ollut. Piti ajaa kerrostalojen parkkipaikkojen läpi. 700 Ruplaa = 9,5 euroa maksoi keittoruoka kahdelta hengeltä. Hyvää taasen oli ja kyllä sillä nälkä siirtyi.

Suunnaksi otettiin pohjoinen . Alkupäästä hyvää soratietä jota kesti päästellä melkein satikkaa. Ensimmäinen pysähdys oli Uhtuajoki. Tässä on kulkeneet asemien rajat. Käytiin katsomassa Venäläisten asemia, koska siinä oli muistomerkki. Suomalaisten asemista ei ollut jäljellä kuin juoksu hautoja. Lämpötila alkoi hipomaan +25 melkein teki mieli käydä Uhtuanjoessa uimassa.

Röhön kylälle suuraavaksi. Eipä tuosta kylästä mitään ole kuin palaneita raunioita muutama jäljellä. Nyt päätettiin käydä uimassa. Olihan järven vesi lämpimämpää kuin Äänisessä ja ilman lämpötila hellerajan rikkonut. Ei kauan keritty olla kuin tuli lammaspaimen koiria paikalle. Lisäksi Lada Niva ajoi rantaa myöden ohittaen lampaat vettä myöden. Perässä oli vene josko olisivat menossa kesämökille tai kalaan. Kun olimme pukemassa tuli lammas paimen paikalle. Esitteli itsensä ja me hänelle vaan yhteistä kieltä emme löytäneet. Tämän jälkeen lähdin katsomaan miltä se Sinisilta näyttää. Muutamia tolppia oli enää vedessä pystyssä ja rannoilla oli haukia paistattelemassa päivää. Enkä löytänyt sitä kylttiä joka oli tolppaan pistetty. Tästä lähdettyä isomman tien varrella oli autosta konepelti auki. Raivasivat tien laitoja. Eipä me tuollaisesta tekniikasta mitään ymmärretty joten kohti Kannaista. Tien kunto muuttui yhä pehmeämmäksi. Ensimmäinen pätkä oli 20 metriä pitkä. Siitä näytti edellä ajanut kaveri hieman ohjastaen selvineen. Tämän jälkeen tulikin noin 60 metrin pätkä ja siellä kupeellaan oltiinkin jo.  Pyörän nostaminen yksi tällä varustuksella olisikin vaatinut ruista ranteesta. Hyvin kahdestaan nostaessa saatiin pyörä pystyyn. Eikä juuri naarmuja kummempaa tullut. Hiekkaa oli moottorin suojarautojen ja sylinterin välissä. Edessä oli vielä muutama pehmeä hiekka osuus. Osasimme jo lukea tien väriä ja pintaa.

Hieman ennen Tungozero tuli kaksi kävelijää vastaan. Tämän jälkeen auto pysäytti ja kaveri ajoi ohi. Päätin pysähtyä ja selvittää mitä miehellä asiaa on. Heti tuli miehen suusta venäjää josta en ymmärtänyt kuin päivää. Sitten kysyi puhunko suomea, vaan enpä sitäkään ymmärtänyt.  Sitten hän puhui englanniksi sekä viittomalla, eikä ymmärretty  vieläkään toisiamme. Oli jo lähtemässä sitten löytyi yhtenäinen kieli. Suomeksi kyseli olisiko kuorma-auto puita kuormaamassa tien vieressä.

Tästä kohti Kaannaista jossa on ollut suomalaisten kenttäsairaala aikoinaan. Tässä huomattiin että 1150 GSA etu stefa alkoi olemaan kosteana. Ei kuitenkaan huolestuttavasti vielä vuotanut. Ja olihan matkassa ensisiteitä joita olin saanut MC Huurteelta Stefa rallissa Norjan Vaggatemiin. Niin ja rastikoulutus oli hyvin vielä muistissa. Tästä jatkoimme Pääjärvelle jossa kahdesta paikkaa kysyttiin majoitusta ja täynnä oli. Sitten paikalliselta pojalta kysyttiin tai lapulle oli kirjoitettu majapaikan nimi. Hän opasti meidän paikan päälle. Annoin hänelle 100 ruplaa koska matkakaan ei ollut kuin 500 metriä. Mökki oli hinnalta 3000 eli hieman yli 40 euroa. Mökissä oli kaikki tarvittava. Suihku, WC, mikro, jääkaappi, keittomahdollisuus. Mitäpä sitä enempää olisi tarvinnutkaan. Tämän majoituksen löysin toisten kurapyöräilijöiden videolta. Tässä GooleMapsillä missä on. Majapaikan omistaja asui vieressä ja ymmärsi suomea jonkin verran että toimeen tultiin. Lisäksi mökin etupuolella oli valvonta kamera, kehotti ajamaan mahdollisimman lähelle ovea pyörät. Otimme irtokampeet pyörän päältä pois ja toimme sisälle. Mökissä oli tilaa kun oli seitsemälle sängytkin. Illalla tuli opastaneen pojan isä myös paikalle. Osasi suomea, oli ollut suomessa töissäkin. Hänen oli Kiestingissä syntynyt ja poristiin niitä näitä hänen kanssa. 

7 päivä 30.5.2016  Pääjärvi - Louhi - Kantalahti - Umba - Kantalahti 502 km

Aamulla lähdimme liikkeelle hieman jälkeen yhdeksän. Ajoimme ensinnä läheiselle kyläkaupalle. 1150 GSA piti lisätä öljyä pari desiä. Siinä lisätessä tuli armeijan mies ja kysyi passit ja viisumit. Ihmetteli kun maahantulo kortissa luki Nikel. Näytin kartalta mistä olemme tulleet ja missä yöpyneet. Ja mikä on matka suunnitelma. Kirjasi vihkoon kaikki ylös. Kauppaan emme päässeet koska oli vielä kiinni. Suunnaksi otettiin Tunguan kylä eli Tungozero. Jossa saksalaisten rakentamia parakkeja vielä nähtävänä. Olhan tuolla aikoinaan Saksalainen 18. AKE Esikunta. Tosin ne on otettu siviilien käyttöön. Osa taloista oli maalattu. Sohjonan sillalla jouduttiin taasen 1150 GSA huoltamaan. Öljyntäyttö korkki oli hieman vuotanut. Vesiauto joka ohitettiin tuli tankkaamaan säiliötä tähän.

Seuraavaksi mentiin Kokkosalmi missä on Suomen valtion pystyttämä muistomerkki. Siinä luki: Vuosien 1941 - 1944 sodassa Kiestingin suunnalle kaatuneitten kentälle jääneiden Suomalaisten sotilaiden muistoa kunnioitten Suomen valtio. Sama luki Venäjäksi alla. Tästä Kiestinkiin jatkettua hieman tuli tiekarhu vastaan. Höyläsi takavetoisten autojen tekemää insinöörin kiharaa pois. Tästä jatkoimme neljäntien risteykseen. Hieman oli nykyiset tielinjaukset erillä paikkaa. Tämän jälkeen kohti Kiestinkin kylää. Jonka suomalaiset saavuttivat 7. elokuuta 1941 kovien taisteluiden jälkeen. Kylältä jatkoimme noin 18 km Louhen suuntaan. Rautatielle oli noin 4 km matkaa jossa Stukan pommitti veturin vaunuineen. Veturipuro nimeltään. Tästä jatkoimme matkaa Kapustnaja joen ylittävä Pinkosalmelle vievän tien sillalle. Tässä lähellä on myös Jussi Turtolan kaatumispaikka. Tänne tie olikin jo broken Roadia. Siinä oli lankkua paikoin laitettu että yli oltiin päästy. Hyvinhän siitä nyt pääsi baijerilaisella entäpä keväällä kun tie on mudan peittävä? Lähtiessä takalaukussa helisi siihen malliin että epäilin että onko takalaukku taas auki. Ei ollut. Hieman ennen junaradan ylitystä paikallinen koira tuli sivusta ja melkein sai takana tulevan lahkeesta kiinni. Pysähdyimme noin kilometrin tästä Kiestinkin kiilan kohdalla. Pietari Murmanski tielle päästyä tankattiin menovettä lisää. GSA 1150 kulutti hieman liikaa polttoainetta. ( Myöhemmin selvisi että kaasuttimet eivät olleet synkronissa) Kostamuksessa tankattu viimeksi, reilut 400 km sitten. Ajettua noin 70 km piti pysähtyä ja laitta lisää eturenkaaseen ilmaa kun olin soralle mentäessä tiputtanut 1,7 baariin. Kulutta rengasta asvaltilla jos ilmanpaine vähenen.

Kantalahessa alkoi hieman sataa vettä. Tankkasimme ja söimme Statoililla. Siinä samalla palokunta kiiruhti hitaan varmasti tehtävä osoitetta kohti. Tästä suunnaksi Umba. Umba mentäessä alkoi PMR puhelimiin tulla häirintää. Umbassa oli kaksi majapaikka etukäteen katseltuna. Niitä emme löytäneet, tai ne näytti kerrostaloilta. Kävimme kenties kielletyllä alueella?  Ja hortoilimme kaupungilla etsien majapaikkaa. Päästyä Umban pohjois puolella olevalle kahvioon pihalle tuli kolme poliisia ja sanoivat Pasport. Annoimme passit ja tekstiä tuli venäjäksi. Ei me siitä mitään ymmärretty. Päätin mennä sisälle kahvioon koska juuri kun olimme ruuat saanet eteen tulivat meitä häiritsemään. Menin sisälle ja kaveri jäi ulos. Poliisit kävivät sisälläkin ja kyselivät kahvion omistajalta mistä olaan tultu. Vastasi että Kantalahdesta, lisäksi paikalla ollut venäläinen vahvisti että Kandalaksha. Noin 10 minuutin päästä poliisit jättivät meidät rauhaan, ilmeisesti soittivat puhelimella jollekin isolle pampulle joka teki päätöksen. menkööt. Päätimme episodin jälkeen että emme aja enää metriäkään idemmäksi Vienan meren rantaa. Varzuga jäi näkemättä. Ennen lähtö levitin kartan ja kyselin voiko tästä ajaa suorinta tietä Hiipinään. Venäläisestä miehestä sain sen verran irti että alue mene sotilasalueen läpi joten sekin reitti jätettiin ajamatta. Ei kun samoja jälki takasi Kantalahteen. Hieman ennen Kantalahtea oli laskettelu keskus jossa olisi ollut majoitusta. Мотель Гора Крестовая oli täynnä joten keskustaan. sieltä löytyi majoitus ja ajoimme pyörät pää oven eteen. Yöpaikan saimme hotelli Belamoriesta ja hintaan 3800 ruplaa eli 51,30 euroa.

8 päivä 31.5.2016  Kantalahti - Apatiitti - Hiipinä - Murmanski 351 km

Heräsimme hieman ennen kahdeksaa ja alakertaan aamupalalle sen jälkeen kun kävimme pyöriä katsomassa. Kaikki oli niin kuin illalla jätimmekin.  Aamupala  oli riittävä ja aamupalalla olikin jo porukkaa. Pyöriä pakatessa huomasin Murmanskin aseman palomiehiä  jotka olivat myös yöpyneet samassa hotellissa. Noin 9.15 lähdimme liikkeelle kun kaksi poliisiautoa lähti työtehtäviin hotellin läheltä olevalta tieltä. Toinen auto näytti olevan rautatien jälkeisessä liikenne ympyrässä. Päästin heidät menemään hiljentämällä vauhtia. Kiittivät torvea hieman töräyttämällä.

Ajettua noin 70 km Kola 21 käännyimme Apatiitti (Apatity) ja Hiipinää (Kirovsk) kohti. Tällä tiellä pieni pakettia auto savutti aika lailla joten ohi ajettiin. Apatiitissa oli sillan alla juna joka töräytti torvea, merkiksi että lähtee liikkeelle. Hiipinässä ajoimme hieman kaupungilla ja sitten huoltoasemalle tankille. Kaupunki näytti siistiltä ja olihan viereisellä tunturilla laskettelu hissejäkin nähtävästi, sekä huoltoaseman vierellä jalkapallo stadion. Tankille tullut BMW autoilija ihasteli pyöriä, halusi ottaa kuvia. Yhteistä kieltä emme löytäneet kun hän ei juuri osannut englantia.

Monchegorskin liepeillä nyt sentään näkyi vihreätä. Muutama vuosi sitten kaikki oli syksyllä ruskeata.  Kola 21 varrella hieman Olenegorsk jälkeen liikenne ympyrässä näytti jokin torni olevan. Olisiko siellä aikoinaan kulkulupia ja muuta tarkkailua suoritettu, ties häntä. Hieman tämän jälkeen ajoimme P paikalle taukoa pitämään. Kaverilla alkoi ajopuvun muovivetoketju tökkimään johon hän otti etustefan vuotamaa öljyä liukasteeksi. Ja taasen alkoi vetoketju toimimaan.  Tästä ei jatkettu kuin muutama kilometri ajoimme tien viereiselle huoltoasemalle syömään. Ison kokoisia hampurilaisia. Kaksi hampurilaista maksoi 660 ruplaa eli hieman alta 9 euroa. Maittavia olivat. Tästä hieman jatkettua joen Kica ylittävää siltaa oltiin leventämässä. Tästä hieman eteenpäin tiet alkoikin olla melkein valmiina ja levennetty oli tiet.

Saavuttua Murmanskin keskustaan liikenne olikin aika vilkasta. Kello näyttikin paikallista aikaa 15.30. Ajoimme läpi kaupungin Alyosha Monumentille, itse olin jo siellä entuudestaan käynyt joten kaveri sai käydä ihastelemassa sitä ja maisemia satamaan. Monumentilla alkoi 1150 GSA etu stefa jo tiputella jälkiä asvalttiin. Sille ei juuri mitään nyt tehty kuin kuivattiin paperilla enimmät öljyt pois. Tästä sitten lähdimmekin etsimään Park Inn Radison Blue Murmask.  Paikallinen moottoripyöräilijä ajoi liikenne valoissa autojen välistä paalupaikalle. Meillä ei niin kiire ollut emmekä olisi laukkujen takia kaikista välistä sopineetkaan. Seuraavissa valoissa annoin hieman soundia Akrapovic putkesta, pyöräilijä käänsi päätä ja tervehdin häntä. Löysimme Park Inn by Radisson Poliarnie Zori, Murmansk. Tästä paikasta kuulimme Kantalahden hotellilla suomalaiselta linja-auton kuljettajalta että siisti ja hyvä paikka. päätimme ottaa huoneet ja taksilla illalla lopuille kaupunki kohteille. Ei oikein haluttanut ajaa kaupungin vilskeessä. Huoneet saatua söimme ja otimme ensimmäisen koko reissulla "Rekkamiehen päivällisen" eli ruuan kanssa pieni snapsi paikallista vodkaa. Ruokailu maksoi kahdelta hengeltä 2760 ruplaa eli 37,30 euroa. (kalaruoka, Snapsit  ja ruoka oluet)

Tämän jälkeen menimme vastaanottoon ja pyysimme soittamaan taksin. Taksi tulikin miltei heti. Taksina oli KIA ja ensimmäinen kohde oli Kurskin monumentti. Näytin taksi auton kuljettajalle kuvan ja matka alkoi. Ensin epäilimme tultiinko oikean paikkaan. Kyllä tultiin. Monumentti löytyy paikasta N68 59.135' E33 05.647'  Tämän jälkeen ajoimme satamaan katsomaan jäänmurtaja Leniniä joka oli aikoinaan ensimmäinen ydinkäyttöinen alus. Lenin alus toimii museona nykyään ja se  ei ollut auki koska olimme liian myöhään liikkellä. Opastettuja kierroksia tehdään 12, 13, 14, 15 ja 16.00.  Paikassa N68 58.538 E33 03.720 tänne tullaan rakkauden puiston läpi. Lisäksi viereisellä kaiteessa on munalukkoja lukittu ikuisen rakkauden merkiksi. Lisäksi jokin sotaan viittaava muistomerkki siinä myös oli vaan se jäi arvoitukseksi mikä. Portovikam, Pogibshim V Godi Velikoi Otetsestvennoi Voini ???

Illalla baarissa oli laulukilpailut Norja vastaan Venäjä. Emme tiedä kumpi voitti?

Hotelli maksoi kahdelta hengeltä aamupalan kanssa 7200 ruplaa eli 97,30 euroa. Vieressä oli parkkipaikka joka maksettiin respaan, eikä sekään maksanut kuin 690 ruplaa noin 9,30 euroa kahdelta pyörältä ja kahdesta Coca Colasta. Lisäksi hotellin aulassa oli pankki automaatti josta nostin aamulla vielä paikallista valuttaa. 

9 päivä 1.6.2016  Murmanski - Petsamo - Liinahamari -  Storskog - Näätämö 301 km

Lähdimme liikkeelle vasta kymmenen maissa. Kahdestakin syystä vältimme aamuruuhkaa ja kaveri käytti pyörää JSP:llä stefa vuodon tyrehdyttämiseksi. Lähdimme sataman tien kautta, eikä juuri paljoa liikennettä ollut. Siltaa ylitäessä päätin sammuttaa kypärä kameran ja heti sillan jälkeen poliisit jotka punnitsivat rekkaa ottivat meidät sivuun. Kysyttiin passit ja maahantulo kortit. Tähän ei juuri kahta minuuttia enemmän mennyt aikaa. Hyvä pitää passia ja sen välissä viisumin kohdalla maahantulo korttia helposti avattavassa ja vedenpitävässä taskussa. Sitä saattaa joutua vilauttelen silloin tällöin. Tästä ajoimme viereiselle huoltoasemalle kahville. Huoltoaseman myyjä ei juuri englantia puhunut. Yritti tarjota Zorni kahvia mikä on minusta on pieni annos ja väkevää. Jotenkin sain kuitenkin normaalia kahvia ostettua.

Seuraava pysähdys oli noin 66 km ajettua, tien varrella näkyi muistomerkki. Paikassa N69 14.491 E32 11.419 tästä noin 10 km eteenpäin oli Kunnian laakso, Долина Славы, tässä olikin jo nähtävää ja kunnon parkkipaikat. Tässä on aikoinaan ollut Litsajoen etulinjaa. Emme lähteneet käymään Bunkerilla koska sen näköisiä kylttejä näytti tien varsilla oleva.

Suunnaksi päätimme ottaa Liinahammarin sataman, pysähdyimme suurin piirtein vanhalla rajalla. Siinä ei näkynyt silmiin missä vanha raja olisi kulkenut. Matka kohti Petsamoa ja sieltä jäämeren satamaa. Tulessa Sputnik kaupunkiin näytti olevan ihan tien vierellä sotilas kalustoa . Ei pelkästään muistomerkkinä panssari vaunuja olevan vaan ajokuntoisia myös. ja meneehän asvaltoidun tien vierellä myös ura maastossa.  Emme pysähtyneet vaan matka jatkui.

Petsamokin näytti samalta kuin Sputnik, sotillas varuskunnalta jossa oli enemmän myös asutusta. Liinahamariin matka tyssäsi 8 km ennen kuin saavuimme satamaan. Tuli ensinnä venäläisiä kylttejä joista hieman emmitty jatkoimme matkaa. Sitten tuli jo englanniksi jossa sanottiin että vaati luvan. Ja näyttihän tuossa edessä olevan jonkun rakennuksen tienvierellä näkyvän. Emme alkaneet kokeilleen olisi passi ja viisumi riittäneet. Käännyimme takasin ja kohti Yläluostaria. Tätä on alettu 2009 rakentamaan uudestaan, sodan tuhoaman luostarin paikalle.

Tästä yritimme jatkaa matkaa pientä tietä ja 200 metrin päässä tuli taasen kyltti että halutti päätielle takasin. Kävimme päätien varressa olevalla huoltoasemalla tankkaamassa tankit täyteen ja tuhlasimme loput rahat. Syöden hampurilaisia ja ostellen tuliaisia. Sitten huomasin huoltoaseman hyllyllä tutun näköistä öljyä. Castrol Universal Plus 75W-90  joka maksoi täällä 1125 ruplaa eli 16,40 euroa. Eipä kotiin tarvinnut tuoda kuin yksi satanen, kaksi viisikymppistä ja kaksi kymppiä.

Tästä lähdettyä emme käyneet Nikel kaupungilla vaan päätimme ajaa suoraan rajanylityspaikalle. Nikelin tulevan tien jälkeen olikin paikka jossa piti passit ja viisumit näyttää. Ne näyttämällä portti aukesi. Armeijan miehiä näytti olevan. Tästä jatkettiin matkaa tulliasemalle. paikoin tietä oli revitty auki ja oli sorapintainen. tien parannus meneillään. Tien vierellä kulki kaksi aitaa joista ensimmäisessä oli joka tolpassa kamerat. Eli yli ei pääse etteikö kamera taltio tilanteen. Saati housuja repimättä piikkilankaan.  Tässä soratiellä ohitimme muutaman auton.

Rajalla olimme 15.43  ja minun osalta rajan ylitys hieman kesti. Pääsin 19.46 (suomena aikaa) jatkamaan matkaa pienen kuulustelun, nimikirjoituksien antamisella erääseenkin otettuun valokuvaan ja istumisen jälkeen. Norjan tulli on auki Norjan aikaan  07:00 ja 21:00. Eli päästivät yli hieman ennen tullin sulkeutumista. Kerroin norjanpuolella tullimiehelle mitä tapahtui Venäjän tullissa. Vastaukseksi tuli hienosti sanottuna. "Byrokratiaa" Norjan tullista läpi päästyä pysähdyimme Hesseng Statoililla. Viereisellä Esson huoltamolla näytti olevan paikallisia moottoripyöräilijöitä parisen kymmentä.

Sitten jatkoimme Neidenjoen sillalle ja katsoimme onko kalastajia? Olihan siinä muutamia, suomalaisia ja norjalaisia. Sanilan Porotilalla olimme hieman jälkeen yhdeksän. Saimme vielä ruuat ja illan päätteeksi saunoimme. Tuntui jo siltä että kotona ollaan.

 Matkaa tuli 4687 km, bensiiniä meni 260,80 litraa ja ne maksoi 233,42 euroa keskikulutus oli 5,56 litraa/100 km. halvinta oli M 21 varrella Lohen lähellä 0,55 euroa litra ja kalleinta Viipurin nesteellä 0,65 euroa. Eli näin kolme kuukautta jälkeen päin. Tulipa tehtyä kaksi reissua samalla kertaa.

Päivitetty 22.8.2016.