Reissu ISLANTIIN to 11.7.2013 - la 3.8.2013
Matkaa kertyi 7482 km. Ja koko reissu tuli maksamaan 2700 euroa.
Reissua suunniteltiin talven pimeinä aikoina 2012-2013. Kimmokkeen sain tähän Markon kotisivuilta. Nälkä kasvoi syödessä kun tilasin Turhateckiltä varusteita, siinä samalla tilasin Helge Pedersenin videon jossa ajoivat Islannissa. Kyllä Islantiin on mentävä, ei sinne pyörällä vahingossa eksykään. Alunperin reissu oli suunniteltu 2 viikon mittaiseksi, mutta se lyheni suunnitellusta kun helmikuussa 2013 tehty varaus ei ollutkaan järjestelmässä ja alkuperäisen suunnitelman mukainen paluupäivän lautta oli täynnä.
Lautta Islantiin kulkee kerran viikossa Tanskan Hirtshalista. Lauttayhtiö Smyrilin nettisivuilta olisi voinut varata ja maksaa lautan. Helmikuulla olisi varaus maksanut 940 euroa, mutta en tuolloin voinut maksaa, koska kesäloman ajankohta ei ollut tiedossa.
1 päivä torstai 11.7.2013 Tornio - Tukholma - Eskilstuna 1218 km
Kotoa lähdin 10 maissa. Mittarissa oli km-lukema 65958. Torniosta piti hakea GoPro kameraan, toinen lisäakku ja varakiinnikkeitä. Lisäakun sain mutta en kiinnikkeitä. Lisäpitkä Zenon oli sanonut talven jälkeen sopimuksen irti, eikä toiminut uudella hehkullakaan. Etelä Ruotsissa sille olisi ollut käyttöä. Tämän vuoksi en viitsinyt ajaa pimeässä koska kauriita oli paljon ja ajovauhdin jouduin tiputtamaan 60 km/h tästä syystä. Ajohaluja olisi ollut vielä.
Torniosta lähdin klo 12.48 ja ajoin Säivis armeijan ylijäämävarastolle ja kysyin onko Ruotsin armeijan laukkua Lapplanns Jägaren kassia. Ei ollut, mutta ostin kuitenkin kumikintaita 2 paria. Ne voi vetää ohkaisten ajohanskojen päälle jos taivaalta tulee vettä.
17.00 maissa E4:llä oli tietyö, jossa vedettiin uutta asvalttia. Ajoin autojen ohi letkan kärkeen.
Ensimmäinen tankkaus klo 18 maissa; 32,86 litraa ja km-lukema 66499. Klo 23 maissa seuraava 23,39 litraa ja 66890 km-lukema. Tällä välin söin kerran ja kahdesti kävin kahvilla. Klo 00.30 maissa Arlandan kentän liepeillä alkoi viluttaa, joten vedin ajoasun alle Klanin "tuliliivin". Eskilstunassa olin kolmen maissa eikä leirintä alueet olleet enää auki joten yövyin lähellä olevan parkkipaikan nurmikolla. Aamuyöstä kävin tädin tykönä mutta he olivat Suomessa lomailemassa
2 päivä perjantai 12.7.2013 Eskilstuna - Örebro - Göteborg - Trollhättan - Göteborg - Skagen 681 km
Eskilstunan Däkkiälta kävin kysymässä sorarenkaita pyörääni. Renkaita ei ollut eikä myöskään Göteborgin Vianorilla. Myyjän mukaan jossain 100 km päässä olisi ollut. Ei napannut lähteä hakemaan kun navigaattori ei antanut syöttää osoitetta ja näyttö välillä temppuili. Göteborgin BMW liikkeessä ei ollut tarjolla kuin Metzelerin Tourance EXP, jotka on lähes samat kuin Michelin Anakee 2. Ruotsalaiset eivät tienneet Heidenau Scout renkaasta mitään. Metzeler Karoosta on kokemuksia etu renkaana ja sen kulutuskestävyys on huonompi kuin Continental TKC 80 ssä. TKC 80 kestää edessä 10 000 km ja takana 6000 km.
Eskilstunan ja Örebrun välillä yksi Toyota kuski ei oikein suvainnut että pyörä ohittaa vaan alkoi kiilata kun ensimmäisen kerran yritin ohittaa. Odotin perässä kunnes tuli ohitus kaista. Ohitin ja otin kuljettajasta kuvan. Näytti vasemman käden pisintä sormea. No tästä hyvästä saa kuvat muistoksi auton rekisterikilvestä ja vasemman käden pisimmästä sormesta kotiin postin toimittamana. Tietenkin kirjeessä vain hänen osoite ilman lähettäjän tietoja vaikka näkeehän siitä että Suomesta on lähetetty.
MapSource ohjelmalla tietokoneen kautta siirsin Bike Trollhättanin reittipisteeksi navigaattoriin. Täältä löytyi Metzeler Karoo 2 hyllystä. Tuli kieltämättä renkaat saatuani voittaja olo. Ruotsissa ei tunnu liikkeissä olevan varastossa MP renkaita.
Pyöräliikkeen pihassa oli Ruotsin poliisin BMW R 1200 GS 2013-mallinen vesijäähdytteinen pyörä. Sitä katselin ja kysyin saako ottaa kuvia. Luvan saatuani otin kuvia lähinnä pyörän varusteluista.
On siinä nappia ja namiskuukelia. Ainakin radio, sireenin ja valojen hallinta laitteet, navigaattori. Sireeni (Ferno)
Heijastavia teippejä Sachs iskari ESAlla
Hälytys valot Ledi malliset. Paremmin sopisivat alumiini laukut
Perästä ei kaksinen Neljä kappaletta hälytys valoja. Mikäköhän on sininen ja mikä punainen.
Sen jälkeen vain lautalla kohti Tanskaa ja seuraavana päivänä kohti Fäärsaaria. Göteborgin Stena Line satamaterminaalista hain liput (klo 19.40) Göteborg – Frederikshavn-lautalle. Lippujen hinta oli 669 SEK. Liput oli klo 23.55 lähtevään lauttaan joten odottelua reilut neljä tuntia. Paikoitusalueella katsoin kun autoja ajaa ohi. Oli yksi vihreä kaista eli lähtöselvitys auki. Ajoin ja pääsin linjalle 14 odottamaan lauttaa.
Tänään huomasin, että pitäisi olla toimiva nettiyhteys niin voisi paremmin etsiä ongelmatilanteessa apua, esimerkiksi rengasliikkeitä. Toisaalta sain tarvitsemani tiedot rengasliikkeistä kaveriltani perukoilta peräpohjolan, varrelta Väylän, rajalta rauhan. Ruotsissa ei tarvinnut nostaa käteistä pankkiautomaatista, joka paikassa kelpasi Visa. Lautassa meinaisin ottaa 2-3 tunnin unet, mutta aika vähille nekin unet sitten lautassa jäi, siitä norjalaiset pitivät siitä huolen. Toki porukka hiljeni huomattavasti kun nostin Los Bomberos liivin näkyville ja pistin puhelimesta soimaan Finlandian. Finlandia ei kerinnyt edes soida loppuun kun olin jo taju kankaalla. Heräsin kun kuuluttivat että lautta saapuu satamaan puolen tunnin kuluttua.
Shell Frederikshavnissa join kahvit 3.30 paikkeilla. Huoltoasema oli auki yötä päivää. Ovet toki olivat lukossa kun ensin kokeilin, mutta kun sisältä tuli taksiautoilija ja menin kokeilemaan uudestaan niin myyjä huomasi kuka oven takana ja avasi sähkölukon ovesta. Kenties turvasysteemi ettei kaikki yöllä pääse sisälle.
Klo 4.45 maissa oli Tankan pohjoiskärjessä Skagen kylällä. Kylä oli hiljainen yöriennoista kotiin hoipertelevia ihmisiä lukuun ottamatta.
Tästä ajoin mantereen pohjoiskärkeen jonne matkaa oli 5 km. Majakasta näkyi valoa kun aurinko teki juuri nousua. Paikan päällä parkkipaikalla oli 5 autoa joista kaksi kävi niemen kärjessä. Lopuissa kolmessa näytti ihmiset nukkuvan ohi kauniin auringon nousun. Paikalla pyörähti kaksi poliisiautoa, olisiko ollut tekemistä läheisellä leirintä alueella. Tielle ainakin oli jonkun janoisen olutpullo rikkoontunut ja korkkikin oli paikoillaan vielä.
Kävin kävelemässä pohjoiskärjessä, jonne parkkipaikalta oli matkaa 1,6 km. Alkupätkällä kasvoi heinää, tyrniä ja ruusupensaita. Avonaisella hiekkarannalla oli lokkeja ja muitakin merilintuja, niemen kärjessä myös betonibunkkereita ilmeisesti 40 luvun voimien mittelöstä.
Niemen kärjessä oli varoituskilpiä, ettei saa uida, ilmeisesti kovien virtausten takia. Niemen kärjessä aallot löivät vastakkain.
Reilun tunnin päästä lähdin etsimään majapaikkaa. Lännen suunnassa 2 km päässä oli hyvä leiripaikka. Paikalla oli yksi asuntoauto ja muutama teltta hiekkarannan dyynien kupeessa. Tien vieressä oli ilmeisesti armeijan tutka-asema kylteistä päätellen. Tällä paikka on ollut vuosina 1852-1954 Life Boat Station ja tuona aikana on pelastettu 605 ihmistä. Enkä yhtään ihmettele miksi; merelle katsomalla se selvisi sillä merellä näkyi silläkin hetkellä arviolta 20-30 alusta ohittavan niemen kärkeä.
3 päivä lauantai 13.7.2013 Skagen - Hirtshals 79 km
Olisinko nukkunut 4-5 tuntia kun heräsin siihen, että teltassa oli lämmin eikä teltta paljon jäähtynyt avaamalla ovea ennen kuin oven avasi ulos asti. Teltan ovisuun edessä kun on tila johon voi nostaa tavaroita sateelta suojaan, eli eteinen. Kellon ollessa 11 lähdin kohti Hirtshalsia. Ajoin Skagenin keskustan vielä läpi ja katsoin oliko erilainen kuin yöllä. Tällä kertaa elämää täynnä; ihmisiä liikkeellä ja ulkona liikkeiden tavaroita.
Hitshalsista ei tahdo oikein löytää Smyrilin terminaalia, onneksi lähdin hyvissä ajoin liikkeelle. Päätin käydä Statoililla tankilla ja syömässä jotain. Polttoaine maksoi hivenen enemmän kuin Suomessa eli 1,73 euroa litra. Muitakin pyöriä tuli huoltoasemalle, olisiko tulleet Islannista kun näyttivät rapasilta ja enskoissa oli rypyläkumit alla. Terminaalia jouduin etsimään, sillä Smyril Lines -nimeä ei ollut rakennuksen seinällä vaan siellä luki Fjordline.
Terminaalin tiskillä maksoin liput, jotka varasin 11.2.2013 netistä. Netistä varattujen lippujen tietoja ei löytynytkään järjestelmästä. Onnekseni oli sähköpostista tulostettu vahvistus varauksesta. Virkailija ei sittenkään löytänyt järjestelmästä varausta. Pyysi paikalle miesvirkailijan, joka ei myöskään löytänyt varausta. Varauksen olin tehnyt lautoille Hitrshals- Torshavn (13.7.-14.7.), ja Torshavn-Iceland (17.7.-19.7.), Iceland-Hitrshals (1.8.-3.8.). Sanoin, että otan liput näille ajankohdille ja heilutin riihikuivaa eli luottokorttia kädessäni. Mies virkailija syötti uudestaan tietoja ja ongelmaksi muodostui paluu matka - lautta oli kuulema täynnä, joten ei auttanut kuin lyhentää reissua viikolla. Virkailija sanoi, että tulee 20 % halvemmaksi jos otan matkoille lounaan. Lautta maksoi 5841 DKK eli 798,74 euroa.
Jos olisin maksanut varauksen helmikuussa, olisin joutunut maksamaan 940 euroa. Tulostivat vielä kuitin maksusta jonka perusteella en kylläkään ollut ihan varma mistä maksoin ja lisäksi kaksi bordingcardia ja hytin avaimen. Toki lähettivät sähköpostiin tulosteen, mutta mitenpä sitä sieltä olisin pystynyt katsomaan. Miesvirkailija oli myös menossa lauttaan ja pyysi seuraamaan. Hän opasti lautalle portin kautta josta en mahtunut koska portti oli vain henkilökulkua varten. Tällä portilla oleva mies otti bordincardin ja käski ajamaan tuloportin kautta. Portille ajaessa Akropovicin putki paukahteli aika lailla. Tyypillistä kiihdyttäessä ja sitten kaasun löysätessä. Tuloportilla oli nuori pojan kloppi jonka englannista ei saanut mitään selvää, hän puhui englantia tanskalaisittain. Samalta varmaan kuulostaa "Vatasen" rallienglanti kiinalaisen korviin.
Tämän jälkeen pääsin portista ohi ja pyörä ohjattiin suoraan lauttaan. Pyörä piti itse kiinnittää liinoilla kiinni lattiaan. Pistin pyörän neljällä liinalla kiinni ja sivuseisonta tuelle ja ykkönen silmään. Lisäksi takaosasta pistin matkustajan /laukkuraudan kohdalta kiinni ja edestä moottorin alapuolella olevasta rungon putkesta. Eturengas oli myös seinässä kiinni. Eipä ollut pahempaa merenkäyntiä. Jätin ajosaappaat, kypärän, hanskat ja ajoasut kuivumaan pyörän päälle, koska pyörän vieressä oli poisto imuri. Kysyin lautan henkilökunnalta ja he sanoivat, että voi jättää.
Eipä varusteeni olisi mahtuneetkaan Couchettaan ja lisäksi autosilta on lukossa matkan ajan.
Hyttiin otin vain repun missä oli tietokone ja muuta pientä. Hytin löydettyäni painuin suihkuun. Olin ainut koko hytti osastolla. Alakerrassa olisi ollut saunakin, mutta päätin jättää sen nautinnon kotimatkalle. Kyllä lämmin suihku teki terää kahden lämpimän päivän jälkeen kun lämpötila oli ollut yli +25 astetta parhaillaan. Alusvaatteet pesin WC lavuaarissa ja pistin kuivumaan hytin käytävälle ja sitten syömään. Ruokapaikassa ei minun hytin varausta ja käskivät käydä respasta kyselemässä, mutta sieltä ei vielä tietoja saanut. Käskivät käydä tunnin päästä uudelleen. Sain kuitenkin Nettiliittymän ohjeet ja hinnat; 30 min 9,5 euroa, 1 h 15 euroa, 4 h 19 euroa, 24 h 25 euroa ja 48 h 32 euroa.
Pari tuntia palloilin laivalla katsellen paikkoja. Lautalla oli paljon Fäärsaarelaisia. Tämän jälkeen sain lautan respasta tulosteen, jonka mukaan matkan hinta oli 798,74 euroa.
Lounaat 14.7, 25.7 ja 26.7 jokaisen lounaan hinta 79 DKK. Tämä ei muuten sisältänyt juomia. 1 henkilö 920 DKK, MP 1205 DKK, 1 Couchetta (6 hengen hytti) 232 DKK. Katso sähköpostiin lähetetty tuloste lauttamaksusta .
4 päivä su 14.7.2013 119 km
Laivalla ei ole kuin kauppoja, ravintoloita, kahvioita ja fitness-Sali, joten päivä menee pitkälti nukkuessa. Tosin kävin syömässä 12-14 välillä ja sen päälle 3 tunnin ruokalevon. Nettiin en pääsyt laivan Wifin kautta. Maksu ei onnistunut pelkästään ohjeiden mukaan. Visakortin tietojen jälkeen Osuuspankki kysyi maksun vahvistamiseksi avain lukua. Sehän tyssäsi siihen koska jätin ne kotiin. Näin ollen Färsaarten säätiedot jäi katsomatta.
Latasin Navigaattoriin 18 maissa Färsaarien reittipisteet. Navigaattori toimi sen aikaa että sain suosikit ja reitit siirrettyä. Sitten ilmeni kosketus näyttö ongelma. Ei toiminut siitä mistä painoin ja pyyhki data tiedostot tyhjiksi. Ei auta kuin vaihtaa uusi kosketus näyttö myöhemmin ja kokeilla kalibroida kosketus näyttö uudestaan.
Ohjeet löytyy täältä. http://garminzumo.wikispaces.com/Tricks http://www.advrider.com/forums/showthread.php?t=528905
Klo 21:00 olisi pitänyt päästä autokannelle, mutta ei päässyt. Olisin hakenut kosketus näytön ja vaihtanut sen. Laivan oli määrä saapua 2,5 tunnin päästä Färsaarille. Ovet avautuivat vasta 21:30. Sinne jätetyt varusteet olivat kaikki tallessa. Kypärä, hanskat, housut, takki, yläpään panssari paita ja kengät, jotka eivät olleet ihan kuivuneet sisältä. Muut varusteet olivat kuivat.
Lautta oli aikataulussa satamaan tulessa. Lähdin ajamaan 50-tietä. Huoltoaseman nähdessäni ajoin sinne kahville. Siinä kahvia juodessa huomasin samalla, että oli myytävänä Färsaaret 1 :200 000 karttoja, joten ostin sellaisen koska navigaattorin toiminta oli niin ja näin. Kartta maksoi 98 DKK eli 13,14 euroa. Nyt sitten mennään niin kuin ennen vanhaan. Islannista minulla olikin kaksi hyvää kartta, joten siellä ei tarvitse niitä ostaa.
Tästä lähdin Streymoy-saaren Vestmannaa kohti. Sieltä ajoin Vágar-saaren Gásadaluriin. Tällä saarella näytti olevan jäniksiä tai olisiko sittenkin olleet kaniineja kun olivat niin pieniä. Palatessa täältä Miðvágurin lähellä oli pankkiautomaatti josta nostin 300 DKK. Tästä noin 1 km:n päässä oli majapaikka, jonka kelloa soitin klo 2:00. Omistaja tuli päästämään sisälle. Hän pyysi majoituksesta 350 DKK, mutta sanoin että oli vain 300 DKK ja hän hyväksyi sen. Syötyäni kävin nukkumaan.
Näitä ainakin Vágar saarella oli, autoilijat yli ajaneet tämänkin MP ei tunnelimaksua (maksulliset tunnelit Vágatunnilin + Norðoyatunnilin)
5 päivä ma 15.7.2013 Miðvágur - Saksun -Tjørnuvík - Eiði - Gjogv - Elduvik - Dyndarfjørður - Hellur - Fuglafjørður - Klaksvík 215 km
Aamulla yritin vaihtaa kosketusnäyttöä navigaattoriin. Ei onnistunut kun ei ollut ohutta veistä. Täytyy hakea sellainen kaupasta ja pistää työkalu pakkiin.
Saksuniin mennessä Leynarin jälkeen järvellä oli joutsenia, mutta yhtään poikasta ei näkynyt. Hvalvikin jälkeen oli ankoista tulla ankan maksa palleroita kun meinasivat jäädä alle. Onneksi kaikki selvisivät säikähdyksellä.
Saksun kylän vuonossa näytti vesi jostain kumman syystä mustalta. Johtui kenties siitä, että hiekkaranta oli tummaa ja oli pilvinen sää. Hevosia oli laitumella ja hyvin jalat pitivät jyrkässäkin maastossa kun katsoin niiden puuhia samalla kun nautin murukahvia.
Tästäpä matka jatkui Eiði kautta Gjogv. Täällä olikin luonnon venevalkama ja sitä oli moni muukin ihailemassa. Venevalkamaan oli tehty kiskot, joilla veneen voi nostaa ylös maille. Vinssi oli asennettu pieneen rakennukseen. Lisäksi kiskoradan molemmin puolin oli väkipyöriä sekä kiinnitys kohtia varmaan helpottaakseen isommankin veneen ylös nostoa. Olipa tänne betonistakin jotain tasoja valettu. Paikan vierellä nuori poika lapiolla poisti nurmikkoa asvaltin reuna kiviltä ja talon seinustalla näin ainoat kuivat kalat, olisiko niitä ollut kymmenisen kappaletta.
Matka jatkui Elduvik kautta Dyndarfjørður. Täällä arviolta 4-vuotias poika kiinnostui heti kun näki että kylälle tuli moottoripyörä ja tuli ihastelemaan pyörää. Pojan isä (noin 30 vuotias) sai hyvän verukkeen lähestyä ja ihastella pyörää myöskin. Kysyin häneltä ihan jutun aloittamiseksi miksi joka kylällä on kirkko. Ei osannut siihen oikein muuta vastata kun että niin vain on. Tästä sitten juttu eteni seuraavat 20 minuuttia. Esittelin pojalle pyörää ja kerroin mistä olen tulossa ja minne menossa. Olisi varmaan pidempäänkin mennyt, mutta äiti huusi jotain ja isä ja poika lähtivät kävelemään pois.
Tästä ajoin Hellurin kylälle joka ihan 2 km päässä. Täälläkin oli oma kirkko vaikka taloja vain 10 -20. Paikalla ei näkynyt muita kun eräs koira joka ihan selvästi tykkäsi kun motoristi vähän rapsuttaa leuan alta.
Lopuksi ajoin Fuglafjørðurin kautta Klaksvíkii, jossa näin lautalta tutun saksalaisen. Kumpikin oli etsimässä majapaikkaa. Kävin juuri eräässä kahviossa, jossa kyselin mistä löytyisi majapaikka. Eivät tienneet muuta kuin paikallisen hotellin. Saksalainen oli kysellyt Gjogv-majoitusta, mutta sinne ottivat sisään vain jos oli etukäteen varannut. Päätimme mennä hotelliin yöksi ja jakaa hotellin kulut puoliksi. Hotelli maksoi 497,50 DKK =69,38 per henkilö, yhteensä 140 euroa = 995 DKK. Toki huone oli iso ja kolme sänkyä. Parisängyn sain minä, joka tinkasin ja hoidin puhumisen. Saksalainen tyytyi omaan sänkyyn. Hänellä oli enemmän tilaa sängyn vierellä levitellä lattialle varusteitaan. Lisäksi sanoin saksalaiselle, että menen vielä Giljanesi Youth Hosteliin jossa olin edellisen yön.
6 päivä ti 16.7.2013 Klaksvik - Kunoy - Muli - Viðareiði - Rituvik - Selatrað - Miðvágur 214 km.
Kunoyn kylän liepeillä oli kenties suurimpia korkeuseroja lyhyellä matkalla. Kylälle mentäessä on tunneli joka tehty vuonna 1988. Tunneli on yksikaistainen ja noin 100 metrin välin on kohtaamispaikat. Liikenne oli aika hiljaista tällä kylällä. Ei tainnut tulla yhtään autoa vastaan koko saarella eikä ihme, sillä asukaita on vain 135 koko saarella. (Faroe Islands in figures 2013 mukaan)
Asvaltti vaikutti ainakin vähän hutaisemalla tehdyllä. Vidoyn saarella vähän ennen Viðareiðin kylää tie oli tällainen. Ei sitä oikein huomannut ylhäältä päin mutta kun rengas osui siihen, tunsi heti että kohta tulee matkustaja kuskista. Olisiko tuossa pykälää ollut sentin luokkaa.
Täältä ajoin takasin Klasvikiin, jossa kävin huoltoasemalta ostamassa vettä ja huomasin siinä tien toisella puolen Gigantin. Kävin katsomassa löytyisikö navigaattoria. Olihan siellä yksi Garminin Nuvi malli mutta hinta sitä luokkaa, että suomesta saa puoli repullista navigaattoreita tuolla hintaa.
Selatraðn kylältä löytyi ainut metsikkö, jossa puuta kenties pariksi kolmeksi vuodeksi keskuslämmitys kattilaani. Toki puita löytyi pihoilta, mutta muuten saaret on lähes puuttomia. Taimet varmaan syö saaren runsaslukuinen lammas populaatio.
Lähes kaikki taloihin käytetty puu materiaali näytti olevan painekyllästettyä. Eipä tuo ihme olekaan kun saarella viettämäni kolmen päivän aikana vain viimeinen päivä näytti aurinkoa
Tästä ajelinkin Miðváguriin ja Bonus kauppaan josta ostin ohuen veitsen, että saan navigaattorin kosketusnäytön vaihdettua. Lisäksi ostin paikallista tummaa leipää. Kaipasin jo nyt suomalaista ruisleipää. Täällä päin vaalea näyttää olevan In. Yritin etsiä myös olisiko kaupassa ollut olutta, mutta en löytänyt. Olutta ei ehkä täällä myydäkään kaupoissa.
7 päivä ke 17.7.2013 Miðvágur - Torshavn - Kirkjubøur -Syðradalur - Torshavn 97 km
Klo 10.16 lähdin majapaikasta kohti 10-tietä. 10-tieltä erkanee kapea tie, jossa oli varoitus Narrow Mountain Road 3,6 km. Päällä ei nähnyt mihinkään koska oli sumuista. Toisen rakennuksen ovet oli auki ja kävin sisällä ja vastaan tuli kalterit ja käytävä jatkui niiden takana. Kenties jokin armeijaan liittyvä kun oli liiketunnistimia ja kameroita. Päätin lähteä takavasemmalle vielä liukkaammin kuin tulin. Tältä tieltä on kuulema parhaat näköalat Färsaarilla, mutta ne nyt jäi osittain näkemättä.
Bensa ainakin täällä on halpaa, litrahinta 1,44 euron luokkaa. Torshawnin paloaseman löysin 10-tien varrelta. Ajoin pihan pari kertaa läpi ja ketään ei näkynyt. Olisiko syynä ollut ruokatunti.
Kirkjubøurissa alkoi taivas repeillä ja vanhaa taivasta näkyi jo hieman. Tästä lähtee myös lautta Sandoyn saarelle. Päätin jättää käymättä ja lähteä etsimään renkaan vaihtoja tekevää liikettä.
Löysin yhden MP liikkeen joka oli kiinni. Siihen kuitenkin tuli viereisestä maalikaupasta maalari joka ajoi kuulema HD:llä. Hän kysyi mitä asia sinulla liikkeeseen on. Sanoin, että renkaat pitäisi saada vaihdettua, koska illalla lähtee lautta Islantiin ja siellä sorarenkaat on käytännöllisemmät. Hän soitti pari puhelua ja sanoi että aja perässä niin hän opastaa liikkeeseen. Hän opasti suoraan MC Solan, jossa renkaat vaihdettiin ja vieläpä omasta mielestä kohtuuhintaan 66,40 euroa = 495 DKK.
Tässä samalla juttelin vanhemman miehen kanssa joka omisti liikkeen sekä hänen pojan kanssa joka opiskeli Tanskassa. Kun he näkivät puukon takalaukun raudoissa kiinni, kertoivat että kannattaa ottaa pois jos menee Tanskaan. Siellä kuulema häkki heilahtaa tuollaisesta puukosta kuukaudeksi. Täällä päin ei moottoripyörien korjaus ole ongelma vaan varaosien saanti. Vanhempi mies sanoi että kaikki pitää tilata Euroopasta. Liikkeen sisällä huoltotiloissa seisoi paikallisen poliisin BMW mallin pyörä kun laturi oli rikki. Matkaa oli kertynyt tähän asti pikkaisen yli 2600 km.
Satamassa oli 3-4 pyörää ennen minua. Lauttasatamassa saksalaiset huomasivat heti että olin vaihtanut renkaat. Yhdeltä GS 650 Dakar mieheltä sain lainaksi GoPro kaukosäätimen laturin, jolla latasin noin 1,5 tuntia. Palautin hänelle laturin ja annoin Tornio Fire kangasmerkin. Mies oli onnesta soikea. Lautta lähti ajallaan kohti Islantia kellon ollessa 18.00. Lautalla juttelin kahden saksalaisen kanssa parisen tuntia. Heitä kiinnosti erityisesti talvimoottoripyöräily. Etenkin toiselle heistä painui mieleen kun yritin ajaa Articbuttia helmikuun lopulla 2012. Molemmat heistä olivat ajaneet rautaperse ajon. (1000 mailia 24 tuntiin)
Kiteytän lyhyesti kokemukseni Färsaarista.
Bensiinin huomattavasti halvempaa on kuin suomessa, muuten hinta taso lähellä suomen tasoa. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja englannin kielellä pärjää heidän kanssaan.
Ehdottomasti Färsaaret kierrettävä ennen Islantiin menoa, muuten maisemat eivät näytä miltään. Kolmen päivän aikana ehtii kiertää kahta saarta lukuun ottamatta. (Sandoy ja Suduroy) Färsaarilla lähes kaikki pinnoitettuja teitä. Majoitus paikkoja ei kovin paljon joten etukäteen hyvä varata jos haluat tietyssä paikkaa yöpyä.
Tarina jatkuu Islannin osalta tästä linkistä.
