15-17.10.2015 mutka Lemmenjoella! matkaa tuli vain 850 km. McHuurre on nimennyt reissun Apostoliajo I.

Reissussa muutama tarkoitus, tutkia lumiraja, vaeltaa eli matkata Apostolin kyydillä ja viedä lemmenjoen varaustupiin ja autiotupiin uusitestamentti. Enemmän juttu löytyy  moottoripyörä. org sivuilta ja myös Pohjolan kurapyöräilijöiden sivuilta.

Olisikon kuullut McHuurteelta kyseisestä reissusta muutama päivä aikaisemmin. Mitäpä kun följyyn vaan.  Ainut seikka joutuuko lähtemään autolla oli kun pyörästä takaiskarit rikki, ja molemmat huolettavina. Tuli se Wilberts iskari päivää ennen ja pakkaus tehtiin kaiken varalta. Tein videon varusteita mitä pakkasin mukaan. No kaikkia ei onneksi tarvittu ;)

Tässä traileri kyseisestä reissusta.

to 15.10.2015 Ylitornio - Lemmenjoki. noin 380 km.

7.50 lähdin jo Ylitornion Nesteelle odottelemaan McHuurretta. Aurinkohan nousee täällä tänään klo 8:21 ja taas laskee 18:00 Kerkisin siinä odotellessa juoda kahvia ja porista puolen kymmenen  paikallisen tutun kanssa. Noin tunnin odottelun jälkeen etelästä tuleekin tutun kuuloinen pyörä. Vaan väritys ei oikein täsmää. Pikaiset kuulumiset vaihdettua PMR radio cheking ja menoksi. Tien päällä olimme 9.10 maihin. Emme saaneet radioita pelaamaan joten pysähdyimme napapiirin kohdalla ja otimme radiot pois käytöstä. Tästä matka jatkui Kolarin jossa kysyin GS 1100  pitäkö tankata. Ei tarvinnut. Samalla varmaan länsirajan yli tulleet ulkomaalaiset katsoi kylmissään  meidän puuhia Kolarin vastanottokeskuksen pihalta. Lämpötilahan oli reilusti plussan puolella ja rapa lensi että Huurre joutui visiiriä puhdistamaan.

Tästä matka jatkui kohti Kittilää. Huurre kävi ensinnä kaupassa joten jäin ulos itse vartioimaan kypäriä. Siinä samalla kävin tien toiselta puolen repimässä seinästä käteistä. Paikalle tuli pariskunta ja kyselivät mihin menossa tähän aikaan. Kerroin että Lemmenjoelle vaeltamaan. Heitä myös kiinnosti pyörien varustus. Renkaat ja niiden nastoitus, tankorukkaset, pukujen lämmitys, ASC jne... Juttua olisi riittänyt vaikka useammaksikin tunniksi. Huurre lisäsi vielä ettemme ole karanneet mistään ja lääkitys on kunnossa. Naureskelivat vain ja ymmärsivät heti että emme ole eilisen teeren poikia talvi moottoripyöräilyssä. Heiltä saimme myös vahvistuksen että Pokassa on lunta maassa. Reitiksi valitsimme Kiistala Pokka koska lyhempi matka soratietä kuin Könkään kautta. Soratien pinta todennäköisesti lumen takia on jäässä. Seuraavaksi ajoimme Kittilän Nesteelle ja söimme siinä. Huurre otti kunniakierroksen vielä Kittilän keskuksen kautta. Oli menossa Könkään kautta.

Agnico-Eagle Finland Oy  Pokantie 454 jälkeen tie muuttui soratieksi ja lumi pintaiseksi. Tästä ajo nopeus tippuikin huomattavasti. Tähän asti oltiin tultu rajoitusten mukaan. Nyt ajo nopeus alkoi paikoin olemaan 20 - 30 km/h. Minulla talvirenkaat alla joten ajonopeus parempi. Joten välillä ajoin eteen ja video kuvasin telimoottoripyöräilyä. Siinä samalla otimme muutamia talvi ajo harjoitteita. Muutama mainitakseen: Suolavisiiri kurssi 4 ja 6, ylämäkin nousu kesärenkailla, takarengas jarrutus, takarenkaan pidon menetystä, eturenkaan pidon menetys jarruttaessa, hitaamman ajoneuvon ohitusta, lumipallon tekemistä, liikkeelle lähtöä jään päältä, merkin antoa ajovaloilla, tavaroiden tiputtamista jne...

Pokan kylällä pysähdyimme siinä missä on pakkasennätys taulu. Paikalle tuli mönkijämies jonka kanssa myös juteltiin. Etelästä oli muuttanut Pokkaan asumaan, pois etelän Oravanpyörästä. Samalla Huurre soitti Ahkun tuvalle että emme ihan ehdi siihen aikaan kun on jo ilmoitettu. Ilmoitettu oli 15 -16 maissa. Olimme kuitenkin siellä 16.01. Vaihdoimme siellä vaellus varusteet ylle ja ajovarusteet jäi sinne. puistoon lähtevälle parkkipaikalle ajoimme vaellus varustein. 17.20 maissa lähdimme pyöriltä kohti Härkäkosken varaustupaa. Noin tunnin kävelyn jälkeen alkoi isosta lampusta virta vähetä. Loppu matka vaellettiin otsalamppujen valossa. Matkan teko pimeyden takia hidastui. Eihän meillä tosin enää kellojakaan ollut ranteessa. Joten ei haitannut yhtään. Loppu matkasta tuli vene lossi. Venelossi olikin pimeässä haastava vetää naruilla ylitse. No siinä onnistuttiin kuitenkin kohtuun nopeasti ja oikeasta narusta vetämällä. Ylitse päästyä vasta huomasimme että teljon alla olisi ollut pelastusliivitkin. Tästä kiven heitto vuokratuvalle enää. Tuvalle päästyä "öppenpiisiin" eli avotakkaan tulet ja sauna myös tulille. Vedet kannettiin revontulien loistaessa saunaan Lemmenjoestä. Saunan jälkeen syötiin vasta. Syötiin makaronit ja hieman ruisleipää. Tämän jälkeen yöpuulle, kellon aika oli ties mitä.

Apostoliajo I part one

pe 16.10.2015  Härkäkoski - Kultahamina - Härkäkoski noin 15 km

Heräsimme hieman ennen auringon nousua. Vartionti oli pettänyt (Väisänen kuulovartio, Pikkarainen kiertovartiossa, parivartiossa Hagman ja Sorsakoski) kun ikkunan alla tepasteli iso ukko metto. Kuvasimme ensinnä metsoa ikkunan läpi. Huurre kävi ulkoa kuvaamassa. Metso lensi 25 metrin päähän ja laskeentui siihen.  Aloin väsäämään aamupuuroa. Huurus kävi aamu uinnilla jokirannan laiturin vierellä.

Aamupuuron syötyä pakkasin rinkkaan päivän tarvittavat varusteet. Päätimme lähteä kämpällä olevalla syöksyveneellä.  Vene siirrettiin varastopaikasta veteen, airot ja liivit löytyi TVÄL varastosta. Siitä polttopuu varaston etelä puolelta. Syöksyvene laskettiin veteen ja meinasi tulla sukellusvene. Peräpään tappi oli ties missä. Yritin etsiä sitä mutta en löytänyt. Kävin viereiseltä rinteeltä hakemassa sopivan pihlajan oksan. Siitä vuolin juuri oikean kokoisen tapin vuonna 1982 hankkimallani vuolupuukolla. (Tämä Ilvespuuko on hankittu Kihlangin silloisesta kylä kaupasta. Kylä kauppias Paavo opasti puukon valinnassa. Olihan silloin vielä ”kuskunen” 15 vuotias pojan klossi. Parempaa vuolupukkoa ei ole tullut vielä vastaan)

Tuo lasikuituiseen syöksyveneeseen tapin vuoleminen onki paljon haastavampi kuin puuveneeseen. Pitää olla juuri oikean kokoinen. Tapin puu pitää olla juuri saman muotoinen kuin reikäkin. Tiivistyy reikään laittamalla ja puutapin parkki ja nilakerroksen avulla. Puuveneensä kartion mallinen ja turpoa tarvittaessa tiiviiksi. 

Lähdimme siitä vesiteitä kohti Ravadasjärven autio tupia. Hieman ennen Ravadasjärveä tuli jääkansi vastaan. Yritimme siitä läpi kaikilla moottoreista saamalla tehoilla. Ei onnistunut. Ja olihan syksyveneen pohja myös tähän tarkoitukseen liian ohutkin. Päätimme rantaantua itäpuolelle joen rantaa. Pelastusliivit pistimme puihin kiinni, yhden korkeammalle merkiksi. Tästä jatkoimme apostolin kyydillä autiotuville. Toisella puolen autiotuvissa oli kolme miespuolista vaeltajaa. Tuvassa oltiin juuri herätty. Myös tuvassa vastasi lämpö siinä lämmintelessä hieman ja sanaparsia vaihetta.  Olivat lämmittäneet Upo kaminalla ihan kiitettävän lämpöiseksi. Olivat eilen vaeltaneet parkkipaikalta ja siellähän näimme heidän autonkin. Arvelimme ettei muita vaeltajia vastaan tulekaan.

Vaihdettua sanaparsia suuntasimme ulos. Huure oli jo ulkosalla, ulos päästyäni ihmettelin mikä jytinä ulkona kuuluu. Paikansin että ääni tulee pohjois itä suunnalta. Ääni läheni ja joku sieltä oli tulossa ja aika vauhdilla. Huomasin että puiden latvojen yläpuolelta joku tulee vauhdilla.  Hornet sieltä tuli, olin katsovinani että pommiluukut avautuvat. Tämä jälkeen päin osoittautui silmälasien taittohäiriöksi. Olivat mennee juuri huuruun tullessa lämpimästä ulkosalle.  Hornet tunnistettiin omiksi koneiksi. MC Huurre päätteli että kone käynyt tunnistus tehtävällä. Sillä koneita oli vain yksi. Oli paluumatkalla kohti tukikohtaa. Tämän taas pääteltiin lentokorkeudesta, lentosuunnasta, lento nopeudesta.

 Tämä sattuman jälkeen päätimme ruokkia hieman paikallisia lintuja. Paikalla äänteli Mortti ja Vertti kuukkeli veljekset. Vertti oli hieman enemmän nälkäinen kuin Mortti tai sitten arempi.  Jätin heille ruisleivän palasen lähdettyäni vielä pieninä palasina pöydälle. Kuukkelia pidetään Lapissa yleisesti metsämiehen ”kaverina”. Koska se ilmestyy, varsin nopeasti kulkijalta kerjäämään ruoantähteitä. Yleisiä uskomuksia kuukkelista, onnenlintu ja sen tappaneen menetät metsästysonnen lopullisesti. Suomalaisessa muinaisuskossa kutsuttu myös ”sielunlinnuksi” sillä uskottiin, että metsämiehen henki siirtyy kuukkeliin hänen kuoltuaan.

 Tästä polku nousikin siistille jokiharjulle. Ravadas putouksen ala puolella myös laituri paikka jonne kesäkausina kulkee vene kuljetus. Ravadakönkään vierellä menee puiset lankku sillat yli vesistön. Lisäksi lähi alueella eroosio voimakasta joten suositellen kulkemaan merkittyä reittiä. Tästä myös erkanee reitti  Mattit Ravadas kohti. Ja onhan tuosta kohtaa maan sortumakin hiekka penkereessä tapahtunut. Tässä täytimme juomapullot juoma automaatista. Vesi oli aika kylmää.

Jatkettua matkaa noin 10 minuuttia kärjessä kulkenut McHuurre havaitsi harvassa männikössä liikettä. Ensimmäinen veikkaus oli että Pyy. Aika lähelle mutta ei sinne käsinkhään. Koppelohan se siinä tepasteli. En tiedä saiko kärkimies tallennettua kameralla metson? Emme painostaneet koppeloa liikaa joten se ei tarvinnut nousta lentoon. Pääsi juoksemalla väistämään meitä ja säästi tulevalle talvelle energia. Olin polkua katsomalla ihmetellytkin ettemmekö törmäisi kanalinnuistamme suurimpaan. Heidän jätöksiä löytyi säännöllisin välein.

Jatkettua jonkin matkaa tästä McHuurre antoi kärkimiehenä käsimerkin. Seis, polville.  Porojahan siellä edessä oli. Nousivat jokivarresta ylemmäksi. Olisiko noita ollut kuusi kappaletta. Kaksi vaadinta, yksi vasa, yksi urakka, yksi vaami ja yksi hirvas. Pistin merkille sen myös että eivät ihan vauhkoina olleet. Eli todenäkäisesti alueella ei liiku petoja. (15.8.15 Kuttusoja – Uuraojan välillä olivat ihan vauhkoja.)

Noin kilometri ennen Kultahaminaa joella joutsen pariskunta. Heillä oli kaksi poikasta myös. Olin siirtynyt kärkimieheksi, yritin rauhallisesti ohittaa heidät. Ei onnistunut, häiriintyivät ja lähtivät lentoon. Tiesin heti ettei lähellä ole muita ihmisiä. Voin nyt keskittyä enemmän polkuun. Tämä kannatti sillä löysin jonkun vaeltajan tiputtaman musta valkean lapasen. Otin matkaan ja toimitin sen Kultahaminan kämppään narulle kuivumaan. Kultahaminan laiturilla kävin tutkimassa vesistön jää tilannetta. Jää ei näyttänyt siltä että ylitystä kannattaisi edes ajatella kuin äärimmäisessä hädässä. Sitä en tiedä mistä tämä kurponut Puolalainen oli ylittänyt joen huonoin seurauksin, oli tullut kaakon suunnasta Ouhujohkalta.

Kultahaminassa näytti olevan mönkijä kalustoa pistettynä pressujen alle talvisäilöön. Olihan siellä yksi kaksi rattainenkin, Yamahan DT 125 R.  Jossa näytti olevan paikollaan YPSV moottorikin. Ja olimmehan jo Ahkun tuvalla saaneet tiedon että alueella vain yksi kultamies. Kulkevat näillä kulkuneuvoilla valtausten ja Kultahaminassa olevan postin väliä tarvitessa. Kirjasin Kultahaminan tuvan päiväkirjaan mistä musta valkea lapanen oli löytynyt.

Kulta haminassa teimme kenttä lounaan. Joka minulla koostu seuraavista tarvikkeista. Lämmitetty vesi ruotsin armeijan pakilla Upo kaminan päällä. Vesi piti hakea kirveen kanssa viereiseltä laiturilta. Eleovena pikapuuro (Omena, Mustikka, Vadelma) kaksi pussia. Kaksi Vaasan ruispala, levitteenä SA INT sissipakkauksessakin olevia maksalevitettä, kaksi Valion Maukas aamupala juusto viipaletta ja juomana Ravadasjoen vettä.

Syötyämme mietimme reittiä Härkäkoskelle. Ensimmäinen vaihtoehto samoja jälkiä takasin. Toinen vaihto ehto oli Morgaojalle ja sieltä kompassi suunnalla Ravadaskönkäälle.

Ensimmäinen vaihto ehto otettiin käyttöön. Tulimme siihen johtopäätökseen, emmekä alkaneet sooloilemaan koska tilanne ei sitä vaatinut. Niin ja saattoihan siinä syykin olla upserismies oli tullut virhe arviointi laskiessaan päivän kilokaloreita tankatessa. Polttoaine olisi loppunut kesken ja olisi jouduttu turvautumaan hinaukseen ;) Paluumatkalle lähdettyä huomasin että Herra yliohjastajalla oli energia säästävät kitka alla. Pito oli vallan mainio niissä. Valitsimme kuitenkin Morgamjärven etelä puolella virallisen reitin emmekä kävelleet samaa mitä tullessa kävelimme. Järven rantaa.

Hieman ennen Ravadasköngästä rappusissa huomasimme että olisipa talvis aikan hiihtopartiossa lysti vetää alamäkeen.  Ravadaskönkäällä tutkimme veden laatua. Eihän siinä mitään sivumakuja ollut havaittavissa. Kuten aikoinaan Torniossa valmistetussa mallasjuomassa. Otin nousua olevan reitin ja  spagetiksi jalat meni päästyä ylös. Mutta tietenkin kannatti, on sillä vedellä aikojen saatossa ollut kuluttava vaikutus peruskallioon. Ihan erinäköistä täällä kuin kävelyreitin silloilta katsottuna.  Hetken katsottua lähdin kärkimiehen perään. Maastoon olikin jätetty selviä merkkejä.  Vaiko olisiko alkanut takarengas potkimaan tyhjää, vaikkakin oli ne pitävät kitkat alla.  Toisaalta parempikin näin ettei tarvinnut alkaa viheltäen antamaan merkkejä sijainnista.  Autiotuvalla aamulla olleet olisivat kenties luuleet Karhun liikuskelevan maastossa. Lisäksi porot olisivat häiriintyneet.

Autiotuvallahan ryhmänvetäjä oli. Autiotuvalta vesistön ylitys aamulla tehtyä parrua pitkin. Siinä ei kurvottu, Huurus virutti sadetakin joka oli repussa. Hetki tämän jälkeen McHuurusta arvelutti oliko vene paikoilaan. Uskoin vahvasti että on. Sudenpentujen käsikirjasta opittujen solmujen myötä. Venellä siiryimme viimeisen siirtymän.  Kämpälle päästyä sauna lämpiämään ja hieman lämmitettiin kämppää.  Saunan jälkeen otin palutus juoman.

Illan lopuksi kokeilin löytyykö McHuurteen sanomasta paikasta gsm kenttiä. Tuvalta rinnettä ylös hieman. No ei sieltä löytynyt Soneran saati Elisan verkkoa. Toisaalta ei mitään tarvettakaan. Ja olihan repussani hätätilannetta varten kaksi laskuvarjo rakettia päivä- tai yökäyttöön tarkoitettuja. Kädestä laukaistavia malleja jotka ampuvat  laskuvarjon muotoisen soihturaketin 300m korkeuteen, joka palaa 40 sekunttia 30000 candelan valoteholla.

Apostoliajo I part two

la 17.10.2015 Härkäkoski - Muonio 275 km.

Herätys oli jo ennen kukon laulua, johtuen kun illalla jo kahdeksan maissa olimme höyhen saarilla. Aamulla oli aamupalan teko ja kämpän siivous. Ja tietenkin rinkkojen pakkaaminen. Ei siinä nokka kauaa tuhissut kun olimme liikkeellä jo 6.30. Ledlamppujen valossa kohti vene lossia. Siinä oli haastetta taas vedellä pimeässä oikeasta narusta. Yli kuitenkin päästiin. Rinkat selkään ja menoksi. Oltiin ohitettu puoli väli kun aurinko alkoi nousta.  Joenkielisen risteyksen jälkeen näkikin jo huomattavasti paremmin. Taidettiin siinä kokeilla Sillanpään massiakin laulaa jotta matka menisi rattoisasti. Eihän siitä ainakaan minulta tullut mitään kun sanat oli unohtuneet. Pyörillä olimme noin 9.20 eli kaksi tuntia 48 minuuttia kului matkalla. Pyörät oli tallessa ja pystyssä. Hyppäsin saman tien laukusta kypärän annettua McHuurtelle pyörän selkään ja kohti Ahkun tupaa.

Ahkun tuvalla olin 9.28 maihin. Paikka aukeaa vasta 10 maissa. Pistin rinkasta kuivia vaatteita alle ja McHuure saapui noin 10 minuuttia perässä. Hän soitti ovessa olevaan numeroon ja päästiin sisälle jossa ajovarusteet oli. Sitten alkoi varusteiden pakkaaminen pyörään. McHuurre oli jo 10.20 tien päällä. Lyötiin vielä "yläfemmat " onnistuneen jutauksen päätteeksi. Marsiskelin sisälle ja kuulostelisin joko se pyytämäni ruoka olisi valmis. Olin pyytänyt aamupala, lounas eikä haittaa vaikka olisi eilistä lounasta lämmitettynä. No eihän siinä ketään enää näkynyt joten ajokamppeet päälle ja tienpäälle. Olin kymmenen minuuttia myöhemmin tien päällä kuin Huurus.

Lemmenjoen tiellä oli muutamassa paikkaa enää lumen ja jään jäänteitä. Repojoen ja Ivalon Matin  kohdalla sillan kansissa enää hieman jäätä. Kittiläntie oli sulanut lähes täysin asvaltilta. Tien laidassa sitä vielä oli. Ajoin Tievan Baarin ja kyselin onko kukaan tuonut Pokantieltä löytyneitä tavaroita. Ei ollut. Siinä meni parit kahvit ja "tyttö" munkit (reikä munkkia) Helenan kanssa jutellessa niitä näitä. Tästä jatkoin siihen paikkaan missä tavarat tippui. Eihän siinä mitään näkynyt. Ei edes minun pyörän renkaiden jälkiä. Oli ilmeisesti trooppisilla ilmoilla osuutta siihen.

Pokantie oli sulanut aika lailla enemmän, paikoin jään päällä huilasi vesi. Renkaat piti hyvin tässäkin vielä. Ei siinä kuitenkaan hurjasteltu. Olisiko nopeus ollut hieman tippunut tulo matkan vauhdista. Kiistalan kultakaivosta ennen tie muuttui asvaltille joka oli täysin sulanut.  Hieman jälkeen kaivoksen tiellä oli tyyny ja muovi kassi jossa oli hernekeitto purkkeja  kaksi kappaletta.  Olisiko joku tiputtanut ne avolava auton lavalta. Nostin ne tien laitaan kun olivat keskellä tietä. Siitä tiputtanut hakekoon jos alkaa niitä kaipaamaan.

Riikonkumpu jälkeen käännyin Koirasuvannontielle. Kesällä jo piti ajaa tätä kautta mutta ohi mentiin. Isonvuomanlampen kohdalla oli sora-auto ja peräkärry keskellä tietä. Katselin hieman aikaa lähtisikö ja siinä samalla tutkin pääsisikö ohitse. Hieman arvelutti ettei mahdu tien reunaa myöden. Ja ojan pohja tuntui paikoin pehmeältä. Ja sekin arvelutti kun pyörässä aika lailla tavaraa painona. . Tuli hakemaan peräkärryä ja sitten päätin että ojaa pitkin ohi vaan. Eipä kuorma auton kuljettaja seurannut peilejä että joku on ohittamassa. No onneksi ei ollut pehmeätä paikassa johon jouduin pysähtymään. Vastaan myös tuli pakettia auto ja heti siirsi sivummalle että ohitus mahdollista. Oli pakko ajaa ojaa pitkin tovi että on mahdollisimman jyrkkyyttä. Pelkäsin että pyörä menee kaltevassa ojanpenkassa nurin. Vähän piti suditella ettei heti noussut ojasta. Mutta kaiken kaikkiaan meni kuitenkin aika nätisti ohitus.

Tästä jatkoin Kittilän Nesteelle ja meinasin syödä vaan kun Tievan Baarin munkit oli täyttänyt mahan niin tyydyin vain kahviin. Tästä ajeskelin Kittilän Pelastus asemalle. Siellä olikin tuttu henkilö jolta kysyin missä on Kittilän Poliisi asema. No oli tien toisella puolen. Siellä kävin jos olisi ollut partio paikalla kyselemässä löytötavaroita. Ei ollut mutta sain kuitenkin sieltä puhelin numeron mihin vois soittaa, ei kiirellisissä tapauksissa. Tästä ajeleskeli tankille. Tankki täyteen ja kävin myös samalla viemässä tyhjän Karhu hylsyn automaattiin.  Ostin taasen illaksi kaksi Karhun huurteista.

Tästä ajelin Leville. Siellä oli hieman porukka vaan ei mitään sesonkia kuitenkaan vielä näyttänyt. Kävin katsomassa joko olisi rinteet auki. Hieman oli tykitetty mutta aika vähän. Tästä ajoin Kittilän palopäällikön luokse. Näytti olevan jossain muualla kuin kotonaan. Jätin ovelle tietyn merkin että kylältelijöitä on käynyt.

Seuraavaksi köröttelin Veitservasalle josta tuttua soratietä kohti Levijokea ja sieltä Aakenuksentielle. Nyt oli Kyrön ja Muonion välinen poro aita auki. Se jossa on otettu mallia Norjan lammassilloista. Sitten kohti Tiurajärveä. Tiurajävestä soralle josta ajoin noin 4 km oli talon pihalla tuttu mies lapa pystössä. Enhän minä siinä risteystä ennen ehtinyt jarruttaa joten ajoin pello ja takapihan kautta sinne. Honda CRB mieshän hän on. Lähetti myös McHuurteelle terveisiä. Oli tavannut hänet jossain Lofotien suunnalla. Hänelle sanoinkin että tänäkin kesänä tästä ajanut puolen kymmentä kertaa ohi ja mies ollut aina töissä Vittangissa. Tästä ei ollutkaan kuin hieman alle 3 poron kusemaa kakkos tukikohtaan. Järvellä oli vain joutsen pariskunta yhden poikasen kanssa. Pistin takkaan tulet ja sitten saunaan ja kannoin veden sinne. Sauna jälkeen söin hieman ja pistin nukkumaan. Kelloa en katsonut.

su 18.10.2015 Muonio - Ylitornio 180 km.

Aamulla heräsin ja Heikkilän tyttäriä oli tullut pihalle syömään nurmea. Niitä siinä yritin hiipimällä kuvata, eivät päästäneet ihan viereen. Johtuu kenties että vähän syys erotuksien takia säikympiä. Järvestä on itäpuoli jo jäätynyt. Järvellä enään tuttu joutsen pariskunta poikasen kanssa. Söivät kaislikon toisella laidalla.

Lähdin puolen päivän jälkeen liikkeelle. Kakkos tukikohdasta ajoin Kolarin saareen sukulaisiin.

Sieppijärvessä takaa tuli auto jolla ihan eri käsitys TURVA VÄLISTÄ kuin minulla. Kylän kohdalla 50 km/h alueella kipukynnykseni rajoilla. Rajoituksen muututtua 80 km/h vetäisin sinkin tiukalle ja kasvatin turva välin riittäväksi. Kuroi taas turva välin olemattomiin.  Koivulan kylän jälkeen lännenpuolella pellolla poroja. Näin ne jo 300 metrin päästä. Räpytin takajarruvaloja takana tulevalle autolle. Lisäksi näytin jalalla kummalla puolen. Olipa vittumainen tunne jarruttaessa kun porot pyrkivät tielle ja takan auto hiillostaa. Kahteen suuntaan piti katsoa. Eteen ja taakse. Päätin vetää ulos tieltä jos takana tulevan auton jarrutus ei onnistu. Ulos vetämättä onnistui ja ei ihan tarkkaa tietoa kuinka lähellä perään ajo oli. Tien vapauduttua sinkki oli entistä tiukemmalla, 100 km/h saavuttua turva väli oli taas riittävä. Sammalvaaran suorilla olematon, eikä edes yrittänyt ohittaa. Päätin Koivumaan risteyksen jälkeen ajaa parkkipaikalle ja turvata selustani. Auto ajoi ohi. Todennäköisesti mitään ymmärtämättä edellisistä tilanteista.

Pellon Orajärvessä vastaan tuleva auto räpytti ajo valoja. Tiputin nopeuden 80 --> 60 km/h. Huomasin tien laidalla jonkun liikkuvan. No emä hirvihän se siinä juoksenteli. Näytti siltä että meni viereisen talon pihan läpi Orajäreven tielle. (Vanha VT 21 tietä) Ja taasen tuli todettua että hirveä ei näe kovin hyvin vaikka liikkuukin illan alkaessa hämärtymään. Ja tällöinhän hirvikin aktiivisesti liikkuu syömään. Päätin pitää Pellossa pienen tauvon että viimeiset 60 km olisi skarppina. Eteenkin Juoksenkin ja Kaulinrannan välillä useasti hirviä tiellä. Kuivakanasta unohtamatta.

Kotona oltiin noin 19 maissa.

Ensi kesänä täytyy varata vähintään viikko ja käydä Lemmenjoella uudemman kerran. 4 päivää vähintään että ehtii tutkia Lemmenoen kirjastot, lentokentät, valtaukset yms...

Päivitetty 14.9.2016 MC Huurteen tekemällä videolla.