11-13.9.2015 mutka Tuntsalla! matkaa tuli 1450 km.
Vapaa viikon loppu eikä oikein kiinnostanut lähteä Norjaan. Soratiet kiinnosti vaikka takaiskarin ympäristö ei ihan kuivalta näyttänyt. Iskari on huollettu toukokuu 2015. Sain seuraksi 650 GS miehen jonka kanssa tehtiin tärskyt Kuttuosojan laavulle.
pe 11.9.2015 Tornio - Ranua - Posio - Salla - Tuntsa - Kuttusoja 680 km
Hieman ennen yhdeksää oli tankkaamassa pyörää Tornion ABC:llä ja siihen viereen ajoi Ruotsalainen pakettia auto. Serkkupoikahan se oli. Hän oli menossa kesäkämpälle Simon Pömiöön. Päätin ajaa sen kautta. Pömiöstä päätin ajaa Perämaantie kautta Ala Jokikylään. Navigaattori hieman teki reitit talvitien pohjia myöden, joten oli paperiversiosta katsottava reitti. Tästä sitten Simojoen varta Pohjoispuolentielle. Tästä sitten Huhtalaan josta sitten Ranuantielle. Ranuan ohitin suosiolla kun kellokin jo melkein puoli yksi. Ranualta ajokin kohti Posiota. Hieman ennen Posiota joku enduro pyörällä oli töistä tulossa. Päästelin edelle kun ajoi hieman rajoitus nopeuksia hiljempaa. Posiota ennen oli taas BMW edessä. Hän kans meni huoltoasemalle vaan ei jäänyt koska paikassa ei saanut ruokaa. Join siinä kahvit nisun kanssa ja porisin hieman paikan pitäjän kanssa. Kertoi että Maaninkavaarassa oli ammuttu karhuja. Oliko niitä peräti kolme ammuttu samaan läjään. No olihan niitä kolme kaatunut. Ja tarkempi paikka tässä. Nyt olikin hyvä jatkaa matkaa kun kahvit oli juotu. Ajetuani reilu 22 km Posiolta Maaninkavaaraan päätin ajaa Jumiskon kautta Morottajaan. Hyvä kuntoista soratietä olikin.
Morottajasta kohti Hautajärveä. Tämä tie olikin jo hieman kurvisempi. Näin tien laidassa kyltin. Hiidenkirnut ja Kallio vaaran luonto polku. Känin sielläkin ajamassa mutta niin paljon pistoja etten tiennyt mistä ne hiidenkirnut löytyy. Enkä niitä navigaattorista löytänyt. Ja olisihan tuosta ollut kävely matkaakin melkein kilometri. Tästä jatkoin matkaa Aholanvaaraan. Tässä onkin tehty sota aikana panssari estettä. Niin ja näkeehän tuon kansalaisen karttapaikassakin ilmakuvasta sekä maastokartasta.
Tästä jatkoin Hautajärvelle. Näin opasteen jossa oli partisaanien iskusta tänne. Joka tapahtui 15. heinäkuuta 1943, iskun kohteena oli yhdeksän ihmistä. Neljä pelastui, viisi menehtyi. kaksi edelleen kateissa ja 2009 heitä etsittiin.
Tästä jatkoin kohti Salla ollessa Prismassa kuulin että joku olisi ampunut neljä karhua. Epäilin että Posion juttuihin laitettu yksi lisää. Olihan se sama mies kaatanut päivässä neljä karhua. Tankkasin reilut 30 litraa josta 5 litraa vara kanisteriinkin. Ostin kaupasta evästä matkaan ja kaupassa oli kahvitarjoilu kun oli asiakas omistaja päivät. Ulkona söin myös Tapiola Vakuutus yhtiön tarjoamia hiillos makkaroita kaksi kappaletta.
Naruskantien alussa pysähdyin ja tarkistin pysyykö varusteet kiinni. Kellon ollessa puoli viisi ja lämpötila oli 20 asteen tietämillä. Kuopsimajan kohdalla pysähdyin tarkistin oliko iskarissa öljyt pysyneet sisällä. Olihan ne pysyneet. Vähän epäilin että kun alkoi tiessä olemaan monttuja. Karhu tunturille en lähtenyt koska kello oli jo paljon ja sinne kuulema tullut puomi, siihen kodan kohdalle. Ja onpa tuolla tullut käytyä. Kohdalla missä on kyltti maantie loppuu pysähdyin ja tein arvion ehtisikö käydä rajavyöhykkeellä ja ajaa kuttusojalle ennen pimeää. Päätin lähteä kun en siellä vielä ole käynyt. Matkaa olisi vielä 200 km josta kaikki soratietä vaikka kello oli jo 17.30 hujakoilla. Aurinkohan laskee täällä tähän aikaan noin 19:50. Saihoselkän kohdalla oli rajamiehet valvontaa suorittamassa. En ole ihan varma oliko heillä tutka ja tutkasivat. Minua eivät pysäyttäneet koska ajoin juuri sallittua nopeutta. Tervehdin heitä nostamalla kaasukättä. Toki varmaan valvoivat myös metsästystä ja rajaakin.
Tuntsajoen ylitetty jonkin matkan päässä tuli poroaita ja veräjä vastaan. Näytti että oli kenties rajamiesten tekemä, kun oli kunnon puhelinpylväistä tolpat ja metallinen portti. Kävin rajavyöhykkeellä kääntymässä. Otin kylteistä kuvat ja katselin että kyllä maastossakin menee selvä hakattu linja. Tästä olisi ollut valtakunnan rajalle vielä 3,2 km matkaa. Leiripaikkoja olisi ollut muutama hyvä, ilmeisesti vanhaa palo aukeata. Kartassa oli yksi huvittava nimi, Juntusen suora, ei ollut mitään tekemistä suorantien kanssa. Oli kuin juosten kustu, ties mistä paikan nimi tullut. Matokuusikon etelä puolella kenties palo aluetta. Kartalla näkyy olevan nimenä lentokenttä. Onhan tuosta muutama riippuuliitäjä ilmaan noussutkin ja laskeutunut. Näyttäsi olevan hiekka kangasta ja siinä päällä hieman jäkälää ja kanervikkoa.
Tutsassa pysähdyin siinä oli kyltti jossa luki tulenteko ja leiriytyminen kielletty. Yksityisten maita ovat. Tien toisella puolen on valtion maita ja siellä porot söivät jotain. No imettelin mitä lauta hökkelin kimpussa ovat. Ilmeisesti ollut nuolu kiviä joskus ja lautoihin imeytynyt suolaa. Samalla katsoin onko iskari vuotanut ei ole. Myös lähetin viestin Kuttusojalle tulevalle kurapyörä miehelle että Tutsalla tulossa ollaan. Sonerassa liittymässä ei ollut kenttiä niin kuin oletinkin. Kaksi autoa (Transit ja Hiace) perässä heillä oli peräkärryt lähdin heidän perään noin 2 minuuttia. Ei niitä kiinni saanut, välillä paikoin oli pölyä jota autot tiestä nostivat.
Värripirtintien alussa on Naruskantammi siinä on hyvä leiri paikka. Puita ainakin siinä näytti olevan reilun puoleisesti. Ja tien alkupäässä tuli kaksi marjastajaa kävellen vastaan. Mökkejähän tuossa Naruskajärven ja Kullajärven rannalla on melkein kaksi kymmentä. Loivusenhaaranselän kohdalla kuusikon laidalla tuli ihme haju nenään. Ensinnä tuli mieleen minkin haju. Mutta jos pitäisi veikata mikä siinä haisi niin metsän valtiashan siinä tuoksui. Joen en ajatellutkaan pysähtyä tutkimaan tiellä olevista jäljistä mikä siinä on yli mennyt. No todennäköisesti karhu myös säikähtänyt pyörän ääniä ja ties kuinka kaukana menossa jo. Torolehdon kohdalta vasemalle käännytyä tunnistinkin olevani oikealla tiellä. Tupsulatvainen mänty siinä oli tien oikealla puolen. Tästä ei olekaan kuin parisen kilometriä poroaidalle. Poroaidan paikkeilla on kaksi rajaa. Ensinnäkin kunnan rajat Salla ja Savukoski sekä paliskuntien rajat pohjois Salla ja Kemin - Sompio. Tästä oli matkaa 10 km Värrijoentielle, taasen navigaattori halusi mennä Tulppion kautta. Päätin ajaa lyhintä reittiä eli Reutuvaaran kautta. Hieman ennen Reutuvaaraa aurinko laski horisonttiin. Navigaattori näyttö meni yö tilaan. Reutuvaarassa myös loppui GOPRO kamerasta akuista virta.
Olisinkohan ollut kuttusojalla puoli yhdeksän maissa. Teltta pystyyn ja iltapala syötyä kuuntelimme lintujen ääntelyä. Palokärki ainakin äänteli ja muutama telkkä Kemijoessa. Illan pimettyä kömmimme telttaan nukkumaan.
la 12.9.2015 Lattuna - Kairijoki - Niekka - Lokka - Pokka - Muonio 460 km (Lokka - Mäntypää) väliä ei Google maps reititä vieläkään.
Heräsimme jotain seitsemän aikoihin. Aamukastetta tuntui olevan. Söimme aamupalan ensinnä sitten varusteet kasaan ja suunta Kuttusojan ylitystä tutkimaan. Vesi oli laskenut noin 20 cm kuukauden takaisesta. Kuitenkin oli vieläkin liikaa vettä ja suunta oli ihan toiseen suuntaan. Ei Kemijokea ylös vaan alas. Lähdimme Kuttusojaa ylöspäin josta pääsimme Pylkäsentielle. Siinä välissä oli vanha silta jota oli joku hieman lankuilla korjannut. Oli yön jälkeen lankut aika liukkaana.
Ruuvojalta ajoimme Kairijoen eräkeskukseen jossa joimme aamukahvit. Siellä kuulimme että Niekan päälle pääsee autollakin. Poromiehet käyvät siellä useasti katsomassa missä porot on. Niekan päältä onkin hyvät maisemat. Onhan se 445 metriä korkealla ja huomattavasti korkeammalla kuin muu ympäristö. Vieressä on Nivatunturi jonka takana olimme yötä.
Tästä ajoimme tästä sitten Yläkairin Lokan puoleiselle alueelle. Siinä teimme ruuan. Olihan kello jo puolta päivää. Taka iskari näytti vuotavan öljyä aika lailla. Syötyämme matka jatkui Lokkaan. Lokasta hieman padolla pysähdyttiin ja käytiin kylällä ajelemassa. Lokka Mäntypää välillä oli metsästäjia ja muutama poromies tuli vastaan autolla. Yksi karhukoira seikkaili keskellä tietäkin. Näytti vähän siltä ettei koira halunnut vielä lähteä isännän kanssa auton kyytiin. Päästyä Ruosteseläntielle mittaristoon syttyi varoitus valo. Virtoja käyttämällä pois kuittaantui vika valo. Todennäköisesti johtui kun taka iskarista oli öljyt tullut ulos herjasi sitä.
Mäntypäähän eli Sodankylä Ivalo väliselle tielle päästyä näkyi muitakin moottoripyöräilijöitä. Tämä oli vasta kolmas reissulla näkemäni moottoripyöräilijä. Tästä ei ajettu pitkään asvaltti kohti etelää. Noin nelisen kilometriä. Olimme nyt Porttipahdan teko altaan eteläpäässä. Tästä Pomokairan poikki Pokkaan. Tällä välillä ei näkynyt kuin uksi poromies autolaan. Ajoimme Rajalompolon kautta eli lyhintä reittiä. Seuraaviksi ajoimme Taatsin seidalle. Siellä oli muitakin ihmisiä paikka katsomassa. Kerroin heille että tämä seita toimii kun sille antaa lahjan ja toivoo. Seita tosin vain toteuttaa yhden toivomuksen. Se myös on sinun ja seidan välinen asia. Siitä ei kannatte muille kertoa. Uskoo ken tahtoo. Seidalle voi antaa lahjaksi lihaa, ruokaa tai rahaa. Itse ainakin Taatsin seidalla käyn jatkosakin.
Tästä jatkoimme matkaa Pokka pakka ennätys kyltille. Onhan tällä kylmää ollut 1999 vuonna. Peräti -51,5 astetta. Mittaus piste on entisen Alman baarin vieressä. Seuraavaksi Tievan Baariin jossa makoisat munkki kahvit juotiin taas. Kari huomasikin heti että minun pyörän perä heiluu. No ihmekö tuo kun pelkän jousen varassa ajeltiin. Iskun vaimennuksesta ei tietoakaan.
Ajoimme tästä Könkään kautta Leville. Siinä tankattiin ja haettiin hieman evästä. Tankkiin meni melkein 35 litraa, keskikulutus Sallan jälkeen oli 5,6 litraa/100 km. Leviltä suuntasimme noin 20 km Muonion suuntaan. Veitservasan kohdalta taasen länteen sorateitä pitkin. Ajoimme jonkun matkaa ja näimme tien laidassa metsoja. Siinä ne oli kuukausi sittenkin. Eikä reissussa havaittu kuin kaksi koppeloa ja kaksi ukkomettoa. Tästä hieman eteenpäin Taaromajärven kohdalla köröteltiin perään ajetun Hiasen perässä. Huomasi ja päästi edelle. Tästä Levijoki yli ja poroaita oli kiinni nytkin. Tästä ei olekaan kuin kiven heitto Saattoporan avolouhokselle. Kiersimme louhoksen ja kävimme sivukivi kasan päällä maisemia katsomassa. Ohitamme hiase myös kierteli kaivos alueella. Ilmeisesti metsä miehiä ja koira oli vielä metsällä.
Hieman ennen Linkupalon tulivuori puistoa tien päällä oli yli ajettu pyy. Pysähdyin ja korjasin pyyn "Pipoon". Tulivuori puiston kohdalla otin täkkälihat siitä talteen. Tästä ei ollutkaan enää pitkä matka kesämökilleni. Hieman ennen kesäkämppää tepasteli tutussa paikka taasen se vanha ukko metso. Tästä metsosta on useita havaintoja, vaan kun olet sitä metsästämässä ei näy jälkeäkään. No en varmaan sitä enää ampuisikaan, on se niin monta kertaa naruttanut minut että on henkensä ansainnut.
Mökille päästyä pistimme kämpän lämpenemään ja ulkosauna myös. Kellon ollessa jotain kahdeksan maissa, juuri kun aurinko alkoi olemaan horisontissa. Saunottua ja järvessä uituamme tulimme jo lämpimään mökkiin söimme iltapalan. Ja pistimme nukkumaan.
Heräsimme kun uni loppu, lähdimme liikkeelle kymmenen aikoihin. Ensimmäinen etappi oli Kuerlinkat.
Tästä jatkoimme matkaa Äkslompoloon ja Ison Ylläksen alle katsoimme pääsisikö Ylläksen päälle. Portti oli kiinni vaan sen päsee mönkijöillä ja pyörillä ohittamaan. Ylläksen päälle saavuttua aamupäivän usvapilvet alkoi juuri hajota. Joimme kahvit 719 metrin korkeudessa. Kahvit juotua matka kohti maisematietä ja Ylläsjärveä. Maisematien lopussa ajoin liikenne ympyrän ruotsalaisella tyylillä, oikoen. Ylläs järvessä kaveri tankkasi ja minä porisutin hevosia. Matka jatkui kohti Jauhojärveä ja Kalloa. Tietenkin sorateitä niin paljon kuin mahdollista. Kallon ja Lohinivan välissä pysähdyimme taukoa pitämään. Otusmaantiellä siis. Tie oli parempi ajaa kuin alku kesästä, sitä irtokiveä ei ollut niin paljoa. Pöly nousi tiestä kun ajoimme. Nyt ei näkynyt marjastajia enää. Säästyä Lohinava - Sieppijärvi tielle juuri kunnan rajoilla Rovaniemi - Kolari porot meinasi tien omia. Ei kelvannut pelto vaan piti tietä myöden lähteä juoksen. Kokeiltiin kavioiden nopeutta, hopealle jäivät. Puoli kahden maissa olimme jo Kolarin ja Pellon kunnan rajalla jossa taasen poroja varten tehty aita anto ääntä. Matka jatkui kohti Romakkäjärveä ja sieltä Sirkkakosken kautta Meltojärvi. Tiemme erkani Kivilompolossa josta jatkoin Väystäjän kautta kotia. Kaverille suurin osa sorateistä oli uusia. Kelit suosi reissua. Täysin pilvetöntä taivasta, aamulla yökosteutta vain. Hyvin se tuli matka vaikka taka iskarista tuli öljyt kartanolle. Kotona olin vähän jälkeen kolmen.
su 13.9.2015 Muonio - Ylitornio 310 km
Tässä kaverina olleen tekemä video!