Kuhmo ja muuallakin itärajalla.

Reissun tarkoitus on tutustua itärajalla sotahistoriaan ja rajaan. Käydään ainakin Suomen itäisin piste katsomassa ja sieltä eteläisin piste. Ylös ajetaan länsi Suomen käyden Vaasassa ja Kalajoella. Matkaa tuli 2700 km.

Itäraja traileri

21.7.2015 Tornio - Oulu - Manamasalo n.280 km.

Torniosta lähdin aamulla työvuoron loputtua. EMC Oulu oli ensimmäinen määrän pää ja klo 11.00 huoltoon oli varattu aika. Pyörässä 110 000 km huolto ja kolme takaisin kutsua siinä samalla korjaavat. Kaski polttoaine puolella ja takarenkaan kiinnitys laipan vaihtavat uuteen. Tässä linkki jenkki sivustolle takaisin kutsuista. Vasemman puolen polttoaine pumpun letkun vuoto / halkeama jäi koska huollon aika ei olisi riittänyt. Edessä on  Touratech in lisäpitkän lampun pallistikka. Huollossa meni noin kolme tuntia. Oulussa tankkasin koska polttoainetta ei juuri kovin paljoa ollut tankissa huollon takia. Siitä sitten Muhokselle jossa kävin kaupassa ostamassa ruokaa. Ylä- aste kaveri oli lomilla etelässä joten nyt ei käyty kahvilla. Muhokselta - Pelson kautta Veneheittoon ja siitä Alasalmen lossilla Manamasaloon. Veneheitossa tuli taivaalta sade kuuro niskaan, enkä kehdannut laitaa sade asua päälle. Läpi meni vesi, eikä oikein ollut ajohaluja joten jäin Kultarannalle mökkiin yöksi.  Pistin jo kahdeksan jälkeen nukkumaan, kun edellinen yö tuli oltua töissä.

22.7.2015 Manamasalo - Kontiomäki - Sotkamo - Kuhmo - Lieksa   -   Ilomansi - Tuupovaara  n.660 km. (huomio että googlessa liian monta reittipistettä yhdelle mapsille)

Aamulla heräsin jo 6 maissa vaikka herätys oli 8 aikoihin. Aamupalan syötyäni pistin varusteet kasaan ja läksin tien päälle.  Seitsemän aikoihin olin jo Manamansalon muistomerkkikirkko ja päätin herättää ainakin lähitienoon asukkaat antamalla 7 aikamerkin. Tosin kello löi vain kolmesti.  Seuraava pysähdys oli Kaivannonsalmen sillalla. Ihailin Oulujärven rasva tyyntä pintaa. Tästä Kontiomäen sellille josta kantaantui juuri leivottujen munkkien tuoksu ja siinä samalla aamukahvit että herätään. Pihalla kysyin eräältä mieheltä missä on Talvivaaran kaivos. Neuvoi paikan vaan ei ollut reittini varrella. Ei siellä käsinkään. Kontiomäeltä pikku teitä Vuokattiin ja Sotkamoon. Sotkamokin ohitettiin juuri pysähtymättä. Tervasalmen sillalla pysähdyin ja nuori poika tuli aamu kalaan. Tästä matka jatkui Kuhmon keskustaan ja sieltä puoli vahingossa Kuhmon Talvisota museoon. Museossa käynnin jälkeen päätin lähteä käymään paikkoja tutkimassa. Tyrävaara ja Saunajärvi erityisesti kiinnosti.

Tyrävaara ja Saunajärvi.

Tyrävaara: Tien pohjoispuolella piha-aukealla näkyy Tyrävaaran tilan päärakennus. Pihatien risteyksessä on tämän suunnan taistelujen muistokivi sekä Talvisota Kuhmossa -infotaulu. Tyrävaara oli kirkonkylää lähin paikka, jonne puna-armeijan jalkaväkirykmentti 118 neljännen vahvennetun komppanian hyökkäys Hukkajärventien suunnalla pysäytettiin 16.12. Talon lähialueilla käytiin puolustavan osasto Kekkosen ja hyökkääjien kesken useita yhteenottoja, kunnes jouluaattoaamun ratkaisevassa taistelussa vihollisen oli pakko jättää asemansa ja perääntyä kohden itää.


Saunajärven Kannaksen ja Niskan talojen alueille muodostui suuri motti. Alueen herruus vaihteli, mutta jäi viimein sodan loppuun asti hyökkääjän hallintaan. Tien ohessa, Niskankosken P-alueen laidassa on neuvostoarmeijan talvisodassa kaatuneiden muistomerkki. Tästä on hyvä aloittaa tutustuminen lähialueeseen. Ylempänä, uudelleen rakennettujen kenttälinnoitteiden kohdalla on alueen infotaulu ja tien pohjoispuolelta, alempaa kosken rannalta löytyy entistetty vesimylly.

Talvisota Kuhmossa - Opastussovellus talvisotakierokselle löydät Kuhmon kaupungin sivuilta.

Kuhmon taistelupaikkoja Tyrävaara ja Saunajärvi.

Kuhmon taistelut

Tästä jatkoin kohti Lieksaa tietä 524 joka oli aika hiljainen. Cajanderin säästömetsän kohdalla ainut auto tuli takaa ja sekin oli saksalainen. Rastinjärventie 186, Lieksa, pysähdyin katsomaan panssariestettä. Näytti ihan siltä että tie oli tehty siitä läpi ja muut kivet oli niillä paikoilla joihin ne oli aikoinaan laitettu. Lieksassa pysähdyin "Peukku baariin" söin siinä olihan kello jo 15 hujakoilla. Lähtiessä tankkasin tankin täyteen.

Hieman ennen Varpovaaraa näin tien laidassa muistomerkin ja pysähdyin siihen.

Neuvostopartisaanit ampuivat Korpraali Kalle Rytkösen tässä paikassa 28.8.1944 .Palkinvaaran kenttävartion partio havaitsi 27.8 illalla partisaaniosaston kohti Lehmivaaraa suuntautuvan jotoksen kenttävartion eteläpuolella. Ennen aamun valkenemista 28.8. oli sekä Varpovaarasta että Lehmivaarasta lähteneitä partioita selvittämässä partisaanien suuntautumista. Vapovaaran eteläpuolelta löytyi partisaanien jotos, joka suuntautui kohti Lehmivaaraa. Siellä oli Osasto Makkosen partio kuuli kello 5.15. laukauksia Varpovaaran suunnalta. Kello seitsemän aikaan Palkinvaarasta partisaanien jäljille lähtenyt partio saapui Inarin tielle, jossa partisaanit olivat ylittäneet tämän tien noin 1,5 kilometriä Vapavaaran länsipuolella. Ylityskohdassa oli verta tiellä.
Partisaaniosaston vahvuudeksi arvioitiin 30-40 henkilöä. Partiot tarkastivat alueen ja löysivät korpraali Kalle Rytkösen osittain ryöstetyn ruumiin ja polkupyörän. Rytkönen kuului Vapovaaran ilmavalvontaryhmään, ja oli ollut aamulla aikaisin maidonhakumatkalla Lehmivaarasta. Sieltä palatessa hän sattui juuri paikalle, jossa partisaanit valmistautuivat tien ylitykseen.
Rytköstä oli lääkärinlausunnon mukaan ammuttu konepistoolilla päähän ja olkapäähän. Ruumis oli vedetty tieltä metsään, samoin polkupyörä oli vedetty metsään ja peitetty. Tästä tapahtumasta alkoi partisaanien kiivas takaa-ajo, ja kaksi suomalaisjoukkojen suorittamaa laajaa motitusyritystä, joihin osallistui molempiin noin 400 sotilasta. Aselepo pelasti saarretut partisaanit 4.9. aamulla Kontiovaaran pohjoispuolella. Tälle alueelle oli jotakin tarkoitusta varten keskittynyt useiden partisaanipartioita, joiden yhteisvahvuudeksi oli arvioitu vähintään 100-200 partisaania.
Rytkösen ampumispaikka ja partisaanien tienylityspaikka on tien mutkassa. Mutkasta noin 300 metriä Varpovaaran suuntaan on muistomerkki.. Muistomerkki sijoitettiin liikenteen kannalta turvallisempaan paikkaan.

Tästä noin 30 km ja tie 522 muuttui soratieksi vähän ennen kuin Ilomatsin kuntaan tullaan. Tosin tässä tiessä vain 27 km soratietä. Hattuvaarasta taasen Suomen itäisimpään pisteeseen sora myös. Hattuvaarasta noin 20 km itäisimmälle pisteelle. Hattuvaarasta kääntyi auto juuri eteen kun alkoi soratie, hieman jouduin moottorilla jarruttamaan ettei peräkontissa kolise. Niin ja ei näyttänyt olevan aikomustakaan päästää ohi. Edessä ajanut matkailu autokin päästi hänet edelle suosiolla. Päätin pistää sinkkiä tiukalle kun tulee sopiva sauma.

Olisiko tuosta ollut 50 - 70 metriä valtakunnan rajalle. Ei käynyt mielessäkään mennä lähemmäksi. Tästä hieman Hattuvaaraan käsin näytti olevan isokokoinen laavu. Jäi epäselväksi oliko yksityinen. Todennäköisesti on.

Vuonna 1996 yleisölle avattiin mahdollisuus vierailla Suomen itäisin piste Virmajärvi  edellä oleva linkki rajavartiolaitoksen sivuilla.  Käännyin vähän ennen ampumarataa Ruotinahon paikkeilla Iljanvaarantie ja siitä peltojen ja soiden kautta Välivaaraan. Tästä hieman Ilomantsin suuntaa oli Ilomantsin torjuntataistelun muistomerkit Palovaarassa. Tästä jatkoin Ilomantsin keskustaan huolto asemalle kahville. Porisin paikallisten metsämiesten kanssa karhuista, hirvikoiran menosta Venäjän puolelle ja Möhkön kylästä onko siellä majoitusta.

Keskusta ei tarvinnut ajaa kuin reilut 15 km tuli Oinaansalmi jossa oli Talvisodan taisteluiden muistomerkki ja siinä vieressä oli kunnostettu yksi KK pesäke. Tällä alueella oli talvisodassa otettu yhteen.  Muistomerkeistä ja taisteluista täällä lisää Ilomantsin taistelut 10.- 15.12.1939

Tästä jatkoin Möhköön jossa kyselin majoitusta. Sitten lähdin kohti Öykkösenvaaran taistelualuetta.

Näihin kallioihin louhittiin kenttälinnoituksiin suomalainen 21. Prikaati pysäytti neuvostaolaisen divisioona 289. etenemisen jatkosodan lopulla heinä-elokuun vaihteessa 1944. Museovirasto on nimennyt alueen korkeimman tärkeysluokan sotahistorialliseksi kohteeksi.
Paikalla olevat asemat ovat osa noin neljän kilometrin pituista puolustuslinjaa. Alueelle rakennettu Öykkösenvaaran sotahistoriallinen reitti kulkee varustusten lomassa tien läheisyydessä. Polun varressa on tauluja, joissa kerrotaan tarkemmin alueen taisteluista. Alueella on entisöityjä korsuja, taisteluhautoja, sirpalesuojia, tuliasemia, konekivääripesäkkeitä ja panssariesteitä. Näyttelytilassa esitellään Ilomantsin taisteluita 1939 -1944.
Rakennustöihin osallistui vajaa tuhat miestä, joista vain osa oli linnoitustöihin koulutettuja pioneereja. Mukana rakentamassa oli "Osasto Vyöttömät", jonka miehet oli eri syistä komennettu pois rintamatehtävistä. Noin viikon kestänyt kuumeinen rakennustyö oli keskeytettävä, kun vihollinen ilmestyi asemien eteen illalla 29.7.1944 ja aloitti rynnäkkönsä. Puolustukseen ryhmittynyt 21. Prikaatin kolmas pataljoona torjui hyökkäykset ruuhkauttaen nopeasti edenneen hyökkäyksen kärjen. Vihollinen kaivautui laakson itäreunalle ja vaihtoi kärkirykmenttiä kun joukkojen komentanut kenraalimajuri Raappanan joukkoja vielä keskitettiin alueelle. Raappanan joukkojen keskittämä raskas tuli lamautti pian ruuhkautuneen vastajoukot. Asemia parannettiin vielä 4-5.elokuuta, hyökkäävä divisioona oli lyöty mottitaisteluissa.
Alueelle on vapaa pääsy. Pyydämme käyttäjiä vain käyttämään merkittyjä polkuja, sillä maasto on polkujen ulkopuolella louhikkoista ja poikkeaminen polulta voi olla jopa vaarallista. Alueella saattaa olla räjähtämättömiä ammuksia sodan ajalta. Kaikenlainen kajoaminen muinaismuistokohteisiin on kielletty.

 

Tässä muitakin Ilomantsin sotahistoria kohteita.

Tästä jatkoin matkaa vielä Petkeljärven Retkeilykeskukseen. Nuoriso kuunteli musiikkia kovalla äänellä joten päätin lähteä pois. Tänne tie oli erityisen kaunis kun järvet molemmin puolin ja harjun päällä kulki tie. Seuraavaksi ajoin Lomakeskus ruhkanranta  jossa respa oli jo kiinni. Päätin ajaa Ilomatsin keskustaan. Mopo pojilta kysyin kumpaa suosittelevat Hotelli Ilomantsia vai Käenpesää. Suosittelivat käenpesää. Kävin sielläkin vaan ovet oli kiinni. Olihan kello jo 23.00 hujakoilla. Päätin lähteä Värsilän suuntaan ja katsoa löytyisikö jokin paikka. Puolen yön maissa kävin Loma Kitsa jossa oli huopatossun hiljaista. Tästä hieman eteen päin löysin Rajahotelli Korpiselkä josta lomaosakkeita. Täältä sain yöpaikan 60 euron hintaan, kellon ollessa puoli yö. Viimeiset kilometrit alkoi jo muistuttua viime talven mittari ajo kurssia. Ei niinkään lämpötilan vuoksi vaan pimeyden takia.

23.7.2015 Tuupovaara - Värsilä - Kitee - Lappeenranta - VaalimaaT 360 km.

Hieman jälkeen 11 lähdin liikkeelle. Pitkästi en ajanut kun ensimmäinen pysähdys oli. Mc Huurteen mökillä kävin tarkistamassa vartioinnin. No hyvin oli naamioitunut Sorsakoski, päälle piti ajaa ennen kuin huomasin. Simpeleen Teboililla pysähdyin syömään ja siinä pihalla oli tutun näköinen pyörä. Ei soineet vielä hälytyskellot. Kun pyörän omistaja tunnisti minut ja alkoi rupatella tuon pyörän perässähän olin Espanjassa ja Portugalissa ajanut. Siinä puolisen tuntia poristiin niitä näitä. He olivat tulossa Hämeenlinnasta AD/DC konsertista. Tästä jatkoin Lappeenrantaan jossa koulu kaverikin oli tulossa samaisesta konsertista. Vaihdettiin kuulumiset ja jatkoin huoltoaseman kautta tielle 387 ja Ylämaan jälkeen käännyin Hostikka jossa Salpa asemat. Sieltä jatkoi pieniä sorateitä Miehikkälän Salpa museoon joka oli kiinni. Ensimmäisenä kävelin väärälle kyltille. Siinä luki että ulko museokin maksullinen. Katsoin lähistön tykin ja jatkoin matkaa. Vaalimaan rajan ylitys paikka katsominen itään riitti. Punaisia valoja, ei tehnyt yhtään mieli sinne suuntaan. Ajattelin käydä lähistöllä olevan leirintä alueen katsomassa. Sain 30 eurolla mökin koska sitä ei ollut siivottu. No näyttikin siltä ja haisi että mahorkka miehet olivat siinä yöpyneet.

24.7.2015 Vaalimaa - Helsinki - Hanko - Turku 460 km.

Hieman jälkeen 8 lähdin liikkeelle, oli hoppu tien päälle. Aamupalan söin vasta Kotkan ABC Amiraalissa, ei enään ole kunnon aamupalaaa edes ABC valikoimassa. No onneksi kaurapuuroa sai sentään. Tästä kohti Isoa Kirkkoa ja entistä työkaveria moikkaamaan. Eli Isolla kirkolla kuin Kala vedessä. Itse alkoi jo tunnin jälkeen ahdistaa. Helvetti kun keskelle asvalttia on kiskoja pistetty. Ne ei ole helppoja pyörällä ajaa. Onneksi ei nurin menty. Tästä reilulla kaasulla kohti Hankoa ja eteläisin piste seuraavaksi. No eihän sinnekään päässyt. Vartio nainen ei päästänyt alueelle, kenties jokin teollisuus tai auto satama alue. Sinkki tiukalle ja kohti Lautturi Masaa. Sauna ja ruuat odotti.

Tästä jatkan myöhemmin.

25.7.2015 Turku - Kankaanpää - Kauhajoki - Vaasa  360 km.

26.7.2015 Vaasa - Oulainen - Kalajoki - Ylitornio 600 km.