Paluu matka Islannista
15 päivä to 25.7.2013 Laivalla
Hytissä oli kaksi sveitsiläistä, kaksi saksalaista ja yksi islantilainen. Islantilaisen herrasmiehen kanssa juttelin paljon. Muita ei näkynytkään päiväsaikaan hytissä, kävivät vain nukkumassa. Islantilaisen kanssa juteltiin Islannin maaperästä, hevosista, kulttuurista, nähtävyyksistä. Hän oli menossa Norjan Stavangeriin puoleksi vuodeksi töihin.
Maksetun lounaan missasin kun laivan kello oli tuntia edellä. Olin vielä Islannin ajassa. Ajettelin etten mene heti 12 maissa syömään kun tulomatkalla ei pöytää tahtonut löytyä. Tarkoitus oli mennä puolta tuntia ennen kuin loppuu, mutta olinkin jo puolituntia myöhässä. Ruokailu kesti 12– 14. Onneksi repussa oli vähän evästä jäänyt Islannista.
Islantilaismies sanoi, että laivalla on sauna. Päätin lähteä saunaan. Ei se kyllä mielestäni sauna ollut; vaan kiukaalla lämmitetty huone. Saunassa ei ollut löylyn heittokiulua, toisaalta olisivatko ranskalaismies, tanskalaismies ja jokunen muun maalainen edes antaneet heittää löylyä. He istuivat täysin hiljaa ja tunnelma muistutti lähes hautajaisia. Tunnelman kohotus ei olisi tarvinnut toisen suomalaisen saunaan niin olisi tehty roskapöntöstä vesiastia ja sitten olisi annettu olan takaa suomalaista saunakulttuuria. Olisi heitetty löylyä ja poristu kaiken maailman asioita.
Saksalaispariskunta tuli ensimmäisenä iltana majoitustiloihin eikä edes tervehtinyt. Miehen astuessa sisälle tuli ”tulikomentoja”: ”Sammuta valot, aiomme pistää nukkumaan”. Kirjoittelin matkan tiimoilta päiväkirjaa heidän tullessa, mutta päätin sammuttaa heti. Siinäpä kömytköön sänkyihin pimeässä. Olisiko mennyt puolisen tuntia ja alkoi se mahdoton puiden sahaaminen. Niin ja kaiken lisäksi kuorsauksen ilmoille päästi, DDR:läistä kuulantyöntäjää muistuttava nainen.
16 päivä pe 26.7.2013 Laivalla
Yö meni aika vähillä unilla, nukuinkohan edes kolmea tuntia. Aamulla jo 6 maissa lähdin hytistä pois. Kävin laivan kahviossa aamupalalla ja kirjoittelin päiväkirjaa ruutu vihkoon. Eipä siinä ajatus pyörinyt kuin edellisen yön häiriötekijöissä. Päätin mennä 8 jälkeen hyttiin. Saksalaiset olivat lähteneet. Pistin herätyksen klo 13 jotta ehdin syömään.
Klo 13 jälkeen kävin syömässä ja jatkoin unia. Olisinko nukkunut 18 asti kun heräsin. Kävin kannella katsomassa maisemia. Tulin hyttiin ja aloin kirjoittamaan. Joskus 10 maissa illalla taas saksalaispariskunta vääntäytyi nukkumaan. Huomasin, että mies piti aluksi naista kädestä kiinni ja aina pärinän alkaessa nykäisi. Hommahan toimi siihen asti kun mies nukahti. Voi sitä pärinän määrää.
17 päivä la 27.7.2013 Laivalla
Aamulla kun saksalaiset oli lähdössä sanoin miehelle. “I give you one hint, next time take your own cabin”. Siitä mies repi pelihousunsa. Alkoi saksaksi jokin ripitys. Onneksi en ymmärrä saksaa, joten en vastannutkaan mitään. Tuli 5 minuutin päästä sanomaan vielä että hytistä pitää poistua 10 minuutin päästä. Vastasin ”I am not leaving. I am sleeping.” Kello oli jotain 8.20 ja hytistä piti poistua 9.30. Eli hänellä kello väärässä tai sitten valehteli.
Hytistä lähtöä tehdessä kysyin sveitsiläisiltä ja islantilaiselta miten saivat nukuttua. Tuli kaikilta vastaus että huonon puoleisesti. Joten suomalainen ei kuvia kumarra, sanoo silloin kun on asiaa.
Islantilaismiehen kanssa keskustelin vielä ja kysyin sanoinko asiasta. Islantilainen ei olisi sanonut koska halusi olla hienovarainen. Toisaalta annoin potut pottuina kun mies antoi suustaan heti nähdessä ”tulikomentoja”. Jos en olisi nukkunut edellisenä päivänä ja illalla, olisin ollut lähes ajokyvytön. Toivottavasti unirytmi ei mennyt pahasti sekaisin. Viime yönä onnistuin kuin ihmeen kaupalla nukkumaan 5-6 tuntia. Vuorotöitä tehdessä on oppinut siihen, että yö unet jää joskus vähiin.
17 päivä la 27.7.2013 Hirtshals – Frederikshavn – Göteborg 120 km.
Lautta oli ajallaan satamassa 12.30. Lähdin viimeisenä pyöränä lautasta koska ranskalainen jätti oman pyöränsä niin lähelle ettei mahtunut kuin poistamalla sivulaukut, eikä siihen olisi mahtunutkaan irrottamaan pyörää liinoista. Katsoin parhaaksi pukeutua ensin ja odottaa sivuilta pyörien lähtevän.
Koska navigaattori ei toiminut, olin tehnyt lapun jossa oli ohjeet ”E39 17,6 km tielle E35 jota 48,6 km ja E40”. Stena Linen terminaalissa olin klo 14.32 ja ostin liput Göteborgiin klo 23.00 lähtevään lauttaan. Lipun hinta oli 659 DKK=88,60 euroa. Klo 15.30 ja 20.00 lähtevät lautat kuulemma olivat täynnä.
Ajoin läheiselle huoltoasemalle kahville ja siinä samalla kysyin eräältä nuorelta mieheltä tietäisikö paikkaa missä voisi renkaat vaihtaa. Hän soitti kahteen paikkaan, mutta sanoi että koska on lauantai ei onnistu. Ohi ajava autoilija sanoi että pyörän rekisterikilpi olisi hyvä pestä. Poliisit jos näkevät antavat 4000 DKK= 537 euron sakon siitä. Tanskassa on kuulemma iso ongelma likaiset rekisterikilvet ja poliisit myös hanakoita puuttumaan asiaan.
Juttelin vielä tunnin myöhemmin tämän miehen kanssa. Hän asui ihan huoltoaseman vieressä. Oli kuulemma kolaroinut aikoinaan pyörällä niin pahoin että selkä ei kestä pyörällä ajamista ja vieläpä Suomessa Lahdessa. Silloinen tyttökaveri oli ollut sieltä päin kotoisin. Kysyin myös lautasta että onko tosiaan niin että päivälautat täynnä. Hän sanoi, ettei kannata päivälautoilla mennä, koska klo 23 lautta on paljon hiljaisempi.
Klo 19.00 maissa olin lauttaa odottelemassa lähtöselvityksen ulkopuolella. Kirjoittelin päiväkirjaa kun paikalle tuli MP hemmo Örebrusta. Oli kiinnostunut mistä olin tulossa kun pyörässä oli sorarenkaat ja kauttaaltaan likainen. Kerroin että Islannin sorateitä kiersin viikon. Hänen 10 -vuotias poikakin oli kiinnostunut pyörästä. Piti saada ottaa kuva minusta ja pyörästä. Siinä vierähti aikaa yli tunti.
Klo 21.30 ajoin lähtöselvityksen läpi. Pistin kenttäkeittimen päälle, lämmitin vettä ja join murukahvit ja loput leivät söin siinä samalla. Olin ensimmäinen pyörä. Taakse tuli lisää pyöriä ja heitä kiinnosti kovasti mistä olen tulossa kun oli kahdet renkaat ja noin likainen.
Paikalle saapui myös saksalaistyttö joka oli vasta saanut pyöräkortin. Olivat isänsä kanssa menossa Göteborgiin. Onnittelin kortista ja kun huomaisin ettei hän osannut sitoa pyörää kiinni liinoilla, avustin häntä. Hänellä oli Motoguzzi ja aika ison kokoinen. Kysyin että saako pyörää ylös jos se kaatuu. Ei kuulemma saanut. Oli kotona pihalla kaatanut ja naapuri nosti pystyyn. Näytin hänelle miten on helpoin nostaa pyörä ylös; selkä laitetaan pyörää vasten, toisella kädellä kiinni ohjaustangosta, toisella jostain pyörän rungosta kiinni. Nosto tapahtuu suoralla selällä ja vain jaloilla.
Lautassa oli kyllä aika hulina meininki. Paljon nuorisoa jotka olivat maistelleet muutakin kuin limunaadia. Yritin siinä nukkua eräitten rappusten alla mut se oli lopulta vain selän oikaisua.
Lautta oli 2:40 satamassa. Lähdin E45:lle ja sitten käännyin E20 tietä kohti Tukholmaa. Aika hämärää oli ja päätin ajaa ensimmäiselle leirintäalueelle. Ensimmäinen tulikin heti taajaman loputtua. Se oli kiinni ja en löytänyt puhelinnumeroa mihin voisi soittaa. Päätin jatkaa matkaa.
Aligsåsista käännyin tielle 180, jossa opasteet kertoi olevan leirintä alueen. Sekin oli kiinni, eikä ollut puhelinnumeroa. Lähistöllä oli golfkenttä jossa olisi hyviä telttapaikkoja, mutta en uskaltanut kun ei tiennyt mitä olisin aamulla saanut päähäni, golf pallon lisäksi.
Läheltä löysin soratien, jota ajoin noin 100 metriä ja tiellä seisoi iso hirvi sonni. Söi siinä tien laidalla ollutta pajukkoa ja väisti minua. Jatkoin noin 400 metriä kunnes tien varrella oli hyvä teltan paikka. Pysähdyin ja pistin leirin pystyyn. Juuri kun olin nukahtamassa tajusin, että joku hengittää vieressä
Säpsähdin ja samalla kuulin kun joku pakeni teltan vierestä. Olin väsynyt joten tutkin tilanteen aamulla.
18 päivä su 28.7.2013 Aligsås – Askesund 221 km
Aamulla tutkin mikä kävi yöllä teltan vieressä. Hirvisonnihan se oli käynyt katsomassa että kuka se tänne leiriintyy. Oli mennyt kahden metrin päästä teltan ohi. Aamupalaa syödessä kuulin kun auto tuli soratietä myöden. Auto pysähtyi ja kuski sanoi että pistää portin lukkoon. Ajattelin minkä portin.
Auto lähti ja sitten vasta tajusin että jäinkö portin taakse.
Leirin kasaan laitettuani lähdin ajamaan asvalttitietä kun vastaan tuli enduro pyörä. Hyvä merkki, portin pääsee kenties kiertämään. Ja niin pääsikin. Piti vain ottaa kytkinkahvan puoleinen sivulaukku pois että mahtuu hyvin. Ei sitä porttia yön pimeinä tunteina huomannut.
Tästä lähdin kohti E20-tietä. Ajettuani noin 100 km pysähdyin syömään tien vierellä olevaan ruokapaikkaan. Tilasin kebabrullan joka oli laitettu pitaleivän pohjan väliin. Ei hyvä. Parempi olisi ollut pizzapohjan välissä. Tässä oli myös ilmainen wifi-yhteys joten pääsin nettiin. Tein lautta varauksen ma 29.7. Tukholma–Turku välille Viking Linelle. Jälleen kerran maksaminen ei onnistunut kun pankkini kysyi maksun vahvistamiseksi avainlukuja. Lippu olisi maksanut 136 euroa hytillä. Tästä jatkoin serkkutytön luokse Askesundiin.
19 päivä ma 29.7.2013 Askesund – Tukholama 264 km
Aamupäivällä kävimme Vatternin rannalla uimassa. Vesi oli lämmintä ja uimarannan pohja syveni pikkuhiljaa. Katsoin, että paikka on nuorison kesävietto paikka roskista päätellen.
Puolilta päivin jatkoin matkaa Örebruhun, jossa myös kävin sukulaisissa. Täältä lähdin klo 16.00 maissa kohti lauttasatamaa. Tukholmaa lähestyttäessä aloin seurata opasteita. Seurasin opasteita ja löysin itseni Silja Linen terminaaliin. Tästä olisi ollut 8,8 km Viginglinen terminaaliin ja aikaa olisi vain tunti. Päätin mennä yli nyt tällä lautalla, maksoi mitä maksoi. Tuskin olisin edes löytänyt toiseen satamaan. Terminaalissa sanoivat että aja heti lähtöselvitykseen, sieltä saat liput. Hinta 2064 SEK = 241 euroa. Eli 100 euroa enemmän kuin olisi ollut Viking Linella.
Lähtöselvitys löytyi, epäilin että taas ajoin harhaan. Lähtöselvityksessa henkilö puhui suomea.
Puheesta kuuli että korostus on virolainen, eikä ihme tämä firma onkin Tallinkin omistama.
Päivällä kävi mielessä, että ostan halvan navigaattorin että osaan perille. Nyt saattoi todeta, että olisi hintansa haukkunut. Toisaalta oli vähän jännitystä seikkailla Tukholmassa ilman GPS:ää. Niin ja taitaa toi toinen lautta olla paljon rauhattomampi.
Lautassa yritin respasta saamien ohjeiden mukaan päästä nettiin, mutta eipä onnistunut. Katsoin hytin televisiosta James Bondin elokuvan ja laitoin nukkumaan.
20 päivä ti 30.7.2013 Turku – Ylänne 120 km.
Aamulla lautta oli klo 7.30 aikaan satamassa. Laitoin puhelimen herättämään 7 maissa. Heräsin kuitenkin klo 6.30 aikoihin ja käytävältä kuului kuulutus että lautta satamassa puolen tunnin kuluttua. Taas oli käynyt niin että kun lautan satamaan tuloaika oli paikallista aikaa, niin puhelin oli tietenkin ruotsin ajassa.
Tavarat nopeasti kokoon ja autokannelle. Siellä olikin jo muut moottoripyöräilijät varusteet yllä. Vierellä oli suomalainen BMW pariskunta. Juttelin siinä samalla heidän kanssaan lähinnä reissustani ja pyörästä. Samalla katsoin kun he vetivät sadeasuja päälle ja huomasin miksi. Ilma oli pilvinen ja vettä saattaa tulla niskaan.
Lähdin etsimään pyöräliikettä joka vaihtaisi maantierenkaat alle. Kävin kahdessa liikkeessä ja kesälomien takia miehitys oli vähissä eivätkä vaihda.
Sitten löysin sattumalta Biketeam Turku- liikkeen. Siellä odotin puolisen tuntia, että huoltamo puoli aukeaa ja renkaat laitettiin alle. Huomasin, että takarenkaan pyörimissuunta oli väärin päin. Ajattelin että olkoot. Ajoin läheiselle huoltoasemalle ja RDC katsoin että takarenkaan paine vain 1.8 baaria. Sanoin huollossa, että pistäisivät 2,8 baaria. Tankkauksen jälkeen laitoin lisää ilmaa 2,8 baariin. Lähdin ajamaan ja huomasin että takarenkaan paine tippuu koko ajan.
Ajoin liikkeeseen takaisin ja kerroin että rengas on väärin päin ja vuotaa. Käänsivät sen oikein päin ja tarkistivat vedessä vuotaako. Ei vuotanut. Mahdollisesti siinä oli jokin pieni roska joka lähti pois renkaan kääntämisen yhteydessä. Tubeles-renkaat niin tämäkin on mahdollista.
Tästä jatkoin matkaa veljen kesäkämpälle. Täällä pääsin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa suomalaiseen saunaan, jossa heitettiin löylyä.
Kotiin ehdin 3.8. illalla 22.00 aikoihin. Päiviä kului 24 ja kilometrejä kertyi 7482 GPS mukaan ja pyörän mittari kertoi lukemaa 7599.