14-16.8.2015 Sora surrautsu! 1270 km joista asvaltilla 228 km.

Vapaa viikon loppu eikä oikein kiinnostanut lähteä Jängällä Jytisee tapahtuma. Joten kävin kolme päivää ajamassa pääsääntöisesti sorateitä.

14.8.2015 Tornio - Tervola - Piittisjärvi - Luusua - Kemijärvi - Ahvenselkä - Savukoski - Värrijoki - Tulppio - Uuraoja - Kuttusoja. 540 km.

Töiden jälkeen ABC huoltamolle ja tankki täyteen menovettä. Seuraava pysähdys oli Tervolan Neste eli Kuksassa. Join kahvit siinä vain ja jatkoin matkaa. Tervola ja Siikakämän välillä ei ollut kuin Thaimaalaisia marjan poimijoita. Ihan hieman ennen Rovaniementietä tuli yksi auto vastaan. Tuo Siikakämäntie on alusta aika kurvinen, tällä kertaa en kuvannut, keskityin vain ajamiseen. Edellisellä kertaa tuli kurvista vastaan auto väärällä puolen tietä. Molemmat selvittiin housujen vaihdolla ; ) Pirttikoskella en oikein meinannut löytää mistä menee tie ylitse Kemijoen. Löysin sen lopulta ja pysähdyin Pirttikosken voimalaitokselle. Rintintien loputtua polkua myöden tielle.  Polku oli  hieman rapainen. Olisihan tuosta voimalaitokselta pääsyt suoraan soratielle. Ajattelin katsoa mitä vesirajassa näkyy. Täällä näkyikin ensimmäiset porot tiellä. Neitiharjussa onkin ollut vanhaa asutusta. Matka jatkui vesirajaa lähellä kulkevia teitä myöden Luusuaan. Seitakorvan Luusuan päässä oli Rovakairalla linjan veto hommat menossa. Kemijärvelle jossa pysähdyin ABC syömään ja tankaamaan. Siitä ostin samalla eväitä mukaan. Miettisentiellä vähän jälkeen Ahvenselkää viimevuoden poro ei halunnut poistua tieltä. Pysähdyin ja vastaan tulevat auto vasta saivat poistumaan tieltä. Savukoskella tankkasin, ei mennyt kuin 5,5 litraa ja kilometrejä Kemijärveltä 98 km. Tästä ajoin hieman Salla kohti ja Ruotukaisentietä Värrijoelle. Ruotukaisen tiellä oli kunnostus menossa. Kesäkuussa paljon huonompikuntoinen oli.

Värrijoen sillalla pysähdyin, hieman ennen tuli maasturi aika lujaa vastaan. Kalastajia näytti olevan. Onneksi tie oli leveä ja näkyväisyys hyvä, lisäksi ajo valot oli päällä. Himmasin vauhdin ja ajoin tien reunan. Sillalta lähtiessä irtosoraa ja tarkoituksella testasin takarenkaan pitävyyttä. Sutia aika lailla löi takarengas. Värrijoentie tosi hyvänkuntoinen, tosin hieman yksitoikkoinen ajaa. Naruskaan menevän tie risteyksessä pysähdyin, olihan siinä puiset opasteet ja yhdessä luki Tuntsan Pubi 34 km. Seuraavaksi kävin katsomassa Hirvikaltion autio tuvan, parinsadan metrin päässä Värrijoentiestä kun on. Autio tuvassa oli yövytty edellisenä yönä koska oli vielä lämmin. Suunta tämän jälkeen Tulppio. Kävin "Tulppion tiskossa" kahvilla ennen kuin meni katsomaan "Samperin veturia". Siellähän se rakennuksien takan oli. Lisäksi siinä vierellä oli  ruotsalainen Craelius-kairauskone, jolla kairattiin Soklin ensimmäinen timanttikairausreikä vuonna 1967.

Tästä matka kohti Suttikämpää, ajoin hieman ohi kun huomasin sen. U käännöstä tehdessä hieman hutiloin ja kadoin pyörän. Lähti kaatumaan ja oikeassa jalassa ei riittänyt jerku pitää pystyssä. No kaatui lähes pysähdyksistä ja aika siististi. Ei kun harjoittelen taas pyörän ylös nostoa. Suttikämpässä vain pari penkkiä jos aikoo nukkua paras nukkua lattialla. Suunta kohti Uuraojaa. Vettä näytti olevan paljon, eipä tehnyt yhtään mieli lähteä ylittämään vaikka tuosta olisi vain 8,6 km yöpaikkaan. Kiertämään joutuu noin 42 km. Pylkäsen tieltä päätin vetää lyhintä reittiä Kuttusojalle, Kuttusojan latvojen kautta. Hieman piti aprikoida miten sillan ylitän, vaiko käännyn takaisin. Oli pakko viedä taluttamalla yli vasenta puolta. Ajamallakin olisi varmaan mennyt mutta jos olisin kaatunut ja jäänyt pyörän ja sillan väliin siinä olisin ollut ties kuinka pitkään. Puhelimessa ei ollut kenttiä joten sillä ei olisi pääsyt apua soittelen. Kuttusojan kenties paras paikka telttapaikka oli varattu. Maa hiekkainen joten teltan tapit uppoavat hyvin. Laavun vieressä kiviä ja aina teltta tapit vaikea aina saada tukevasti maahan. Leiri pystyyn ensinnä, sitten söin ja lopuksi lähdin katsomaan paljonko on vettä Kuttusojassa. Olihan sitä sen verran ettei tarvitse ainakaan pyörällä ylittää.

15.8.2015 aamulla heräsin 7 maissa syöden aamupalan. 9.30 maissa lähdin lenkki kohti Uurasojaa. Otin mukaan juomalaukun jonne mahtuu videokamera ja navigaattori. Jostain syystä navigaattori ei löytänyt sateliita vasta kun Uuraojalla. No takasin tullessa sain sen toimimaan, pistin noita siltoja ja reitin varrelta ylös. Samalla myös kuvasin kaiken mahdollisen videokameralla. Tein tästä jonkin näköisen koosteen. Toinen videoista ei ole vakautettu joten juostessa kuvattu heiluu :) Molemmissa videoissa tekstitys josta selviää koodinaatit missä.

Leiriin päästyäni kävin peseytymässä Kemijoessa, hieman oli kylmää vesi. Toisaalta kylmä vesi palauttaakin paremmin jalat. Tämän jälkeen söin ja pistin leirin kasaan.

15.8.2015 Kuttusoja - Yläkairi - Lokka - Mäntypää - Porttipahta - Pokka - Taatsintie - Sirkka - Veitservasa - Muonio  440 km. (Lokka - Mäntypää) väliä ei Google maps reititä vielä.

Lähdin liikkeelle 12.20 jälkeen  ensimmäinen etappi olisi Yläkairin silta. Tänne mennessä joki kolahti pohjapanssariin, ei siellä mitään näkynyt. Ilmeisesti ison puoleinen kivi sinkosi siihen. Yläkairin purettua silta paikka tutkin ja  ei tuosta ihan hevin yli pääsekään. Toisaalta toiselle puolen pääsee ihan autoillakin, olihan siellä asuntovaunujakin. Tästä ajoin Kaivijoen eräkeskukseen jossa join pulla kahvit. Täällä juttelin erää poromiehen kanssa joka oli kylläkin nainen. Yläkairin silta  poistettu, koska metsähallituksella ei ollut sille käyttöä. Kerroin myös että Uuraojan ja Kuttusojan välissä porot aika vauhkoina, olisiko peto pyörimässä alueella. Hän myös ihmetteli miten jotkut ajavat enduro pyörillä huonoja teitä ja vielä vapaaehtoisesti. Heille se on välttämätöntä tehdessä poronhoito töitä. Näinhän se taitaa olla mitä työkseen tekee, niin siihen varmaan jossain vaiheessa hakee muita harrastuksia rinnalle.

Tästä jatkoin Lokkaan jossa tutkin paljonko olisi matkaa Yläkairin poistetulle sillalle. Juuri riittäisi bensiini Pokkaan joten päätin ajaa sinne toisella kertaa. Toisaalta olisi pitänyt ajaa eri reittiä, ei olisi tullut kuin 20 km lisää. Lokasta olisi tullut 62 km. Lokassa kävin lintutornilla katsomassa olisiko vesilintuja. Eipä niitä juuri näkynyt keskellä päivää. Lokka - Mäntypää välillä kaksi liettualaista paketti autoa. Ilmeisesti marjastajia. Poroja olikin aina vähän päästä tiellä ja tien sivustoilla. Mäntypäästä 2,7 km etelään Ivalontietä ja Myllypalontietä kohti Porttipahdan voimalaitosta. Siellä näin kolme merimetsoa voimalaitoksen alapuolella kuivattelevan siipiään. Lisäksi voimalaitoksella oli tuulihaukan pesä. Huomasin kun aikuinen lintu lensi ja poika linnut sitten alkoi kerjäämään ruokaa. Toivottavasti saavat pesiä tulevaisuudessakin rauhassa.

Kellon ollessa vähän yli 15 jatkoin matkaa kohti Pokkaa. Tästä onkin uusia sorateitä Myllypalontie, Kaainvaarantie, Kirakkaojantie, ylä osa Kuorajoentiestä. Järvijoentiestä tuttua tietä. Ja siinä sillan kulmassa taasen puolustusvoimien varoitus kyltti. Poistavat Hukkakerossa vanhoja räjähteitä yms. Olipa tuosta juttua Helsingin Sanomissa,  Edellisenä vuonna sienipilvi  näkynyt ÄKÄSKERON päältä. Tämä reitti mitä ajoin oli lähimmillään Pokantien varressa tuota Hukkakeroa ja sinne linnuntietä 9 km matkaa. Eikä tuossa ajaessa jysäystäkään kuulunut. Kittilän ja Sodankylän kunnan rajalla oleva poroaita on viime vuodesta muutama ulku mennyt poikki. Ilmeisesti joku kuitenkin ajaa tästä läpi. Tämä on myös Kuivasalmen Kittilä ja Sattasniemen Sodankylä palkisten raja myös. Olihan siinä Kuivasalmen palkisen porokin jostain päässyt aidan toiselle puolen. Rajalompolon vesistön ylitys ei ollut taaskaan paljoa vettä meni vanhasta muistista yli. Inarintiellä olikin jo liikennettä. Taatsin seidalle ajoin jossa huomasin että yksi GOPRO lisä akku oli tippunut sitten Rajalompolon. Taatisn seidälta ajoin Tievan baariin pulla kahville. Siinä myös kuulin että tänään olisi ollut avoimet ovet Hukkakeron räjäytys alueelle. Tästä hiljaa ajellen sitten Rajalompoloon, eikä sitä lisä akkua löytynyt. Suunta kohti Pokantietä ja siitä noin 10 km Kiistalaan ja sorateitä myöden Inarintielle. Levin ABC riitti bensiini. 30 litraa meni joten jäljellä oli vielä se nelisen litraa. Samalla ostin lisää ruokaa. Suunta kohti Muoniota, Veitservasan kohdalta taasen soralle. Tätä tietä noin 4 km ajettua iso ukko metso oli tienpäällä, en ehtinyt laitaa kameraa päälle kun metsö päätti kävellä metsään. Eipä sitä videolla enää näkynytkään. Saattoporran kaivoksen kivikasoilla ylittäessä Levijokea taasen paliskuntien raja. Tääläkertaa Kyrö ja Muonio. Tästä Aakenuksentielle ja Tiurajärveä. Sieltä sorateitä kohti kesäkämpälle. Juuri hieman ennen kuin ehdin kesäkämpälle aurinko laski horisonttiin.

16.8.2015 Muonio - Ylläsjärvi - Jauhojärvi - Kallo - Taapajärvi  - Viia - Sirkkaksoki - Pakisjärvi  - Törmäsjärvi - Väystäjä - Ylitornio  300 km

En pitänyt mitään kiirettä aamulla lähdin kotia kohti vasta puolen päivän jälkeen. Kallosta käännyin Otusmaantiellä jossa oli hieman irtokiveä ja autojen renkaat tehneet uraa tiehen. Ei enää eturengas Heidenau Scoutti  tahtonut nousta urasta. On kulunut jo, ja hieman säikäytti. Meni kurvissa varmaan kymmenen metriä ennen kuin nousi urasta. Takarengas nousi heti.   Pikkaisen säikäytti, ja rengas menee hetimiten vaihtoon. Tainion tiellä autoilija miltei heti päästi ohitse. Seurasi tausta peilejä. Kolarin ja Rovaniemen kunnan rajan tuntumassa viisi poroa hyppäsivät pellolta tielle. Yksi laukoi heti suosiolla metsään. Muut lähti tietä myöden lähtivät juoksen.  Toiseksi isoin hirvas ei tahtonut miltään lähteä tieltä pois. Lähti kun ajoin rinnalle ja käskin tieltä pois. Paremmin poro näkeekin sivuille, kuin taakse. Taapajärven ja Nuottajoki välisellä soratiellä auringon ja puiden tekemästä varjosta ojasta hyppäsi poro tielle. Poro oli kaiken lisäksi tumma joten ei sitä näkynyt varjoisesta ojasta. Piti tosissaan jarruttaa. Vauhtia oli 82 km/h GPS mukaan ja jarrutus matka 30 metriä. No onneksi poro lähti tien suuntaisesti, joten väliä jäi kaksi pyörän mittaa. Mikäli olisi juossut tien yli olisi saattanut osua. Toisaalta ehdin jarruttaa suurimman osan vauhdista pois, vaikka olisi osunut isommilta vammoilta olisi vältytty. Mutta opiksi täytyy ottaa. Taukoja on pidettävä että ajo ei herpaannut. Lisäksi kun varjo paikkoja ei sieltä tummia eläimiä erota. Ei tee mieli yhtään osua poroon, pyörä kaatuu ja jotain rikkoo kuitenkin. Ja mitä porolle tulee vahinkoa jos jalkoihin osuu. Jarrutus matkaa mitatessa tuntui ihan että sydän hakkasi pikkaisen liikaa. Tästä ajoin noin kymmenisen kilometriä ja suosiolla serkku tyttären tykö kylään.

Tunnin kyllästelyn jälkeen taasen tienpäälle. Nyt en enää säikähtänyt Kolarin ja Pellon kunnan rajalla olevalla poro aidalla. Siinä on sireeneillä ääni merkki jonka aktivoi liike tunnistin. Pakisjärven tiellä taas autoilija huomasi että takana moottoripyörä. Tarjosi herra miesmäisesti tietä. Taasen kun Lohiniva ja kotikunnassa peräkärryn vetäjä ei antanut tietä. Tässäkin positiivista että käytti vilkkua soratielläkin kääntyessä ja peräkärryn valot myös toimi niin kuten kuuluukin toimia.

Kotona olin kuuden maissa, ja reissun päätteeksi lämmitin ulkosauna. Yö unia ei tarvinnut odottaa. Olin jo unessa ennen kuin pää tyynylle osui. Ja kenties uneksi seuraavasta sora surrautuksesta.

Tässä videot soittolistana tuli otettua yli 100 videota jotka puristettu 0:45 min 05 sekunttiin.